Devon Kershaw on vähitellen kehittynyt erinomaiseksi yleishiihtäjäksi. Kuvassa kanadalainen viime talven Puolan maailmancupin osakilpailun voittajana. Kuva: Hemmersbach/NordicFocusKanadalaisesta Devon Kershaw’sta on kehittynyt kovan tason yleishiihtäjä, joka viihtyy Tour de Skin kaltaisissa kilpailuissa ja pärjää hyvin matkalla kuin matkalla. Kershaw nousi mieshiihdon terävimpään kärkeen viimeistään Oslon MM-kilpailuissa, joissa hän Alex Harveyn kanssa voitti sprinttiviestin. Viime kaudella hän kiersi maailmancupia koko kauden niin menestyksekkäästi, että oli lopulta kokonaiscupin toinen. Kauteen mahtui myös Tour de Skin neljäs sija ja kaksi maailmancupin voittoa.

– Hiihdossa olen aina rakastanut normaalimatkan kisoja eniten. Juniorina olin hieman parempi normaalimatkojen hiihtäjä, mutta jostain syystä kansainvälisesti tulokset tulivat sprintissä. Halusin kuitenkin aina olla hyvä normaalimatkojen hiihtäjä, ja kotimaassani hiihtämieni kisojen perusteella tiesin siihen pystyväni. Olen aina tykännyt maailmancupin kokonaiskilpailusta ja unelmoinut taistelevani siitä, koska silloin täytyy hallita hyvin sprintti, normaalimatkat, perinteinen ja vapaa. Siitä minä pidän, Kershaw sanoo Hevoskuurin haastattelussa.

Kershaw’n ei tarvitse olla Kanadan ainoa hiihtotähti, sillä Alex Harveyn lisäksi samalle tasolle on noussut myös Len Valjas. Kershaw’n mielestä tilanne on mahtava, sillä kolmikko on myös hyviä ystäviä keskenään.

– Pitkä kausi kuluu todella nopeasti, kun nauramme ja pidämme hauskaa kaiken aikaa. Urheilullisesti, päivittäinen harjoittelu näin lahjakkaiden, päättäväisten ja motivoituneiden hiihtäjien kanssa auttaa meitä kaikkia. Uskon, että yksi syy kanadalaisten kehitykseen on juuri joukkue. Sitä me todella olemme ja se näkyy. Joukkue auttaa meitä tulemaan paremmiksi ihmisiksi ja hiihtäjiksi joka päivä, Kershaw sanoo.

Oivallus Reit im Winklissä 2005

Kershaw oli jo päälle parikymppinen, kun hän tajusi omaavansa edellytykset huippuhiihtäjäksi. Oivallus tuli Saksassa, Reit im Winklissä, noin viikko ennen Oberstdorfin MM-kisoja 2005. Tuolloin hän oli 22-vuotias ja ylsi lopulta ensimmäisen kerran cupin pisteille.

– Se on jäänyt mieleen. Ennen sitä kisaa olin hiihtänyt monesti hyvin, mutta maailmancupissa en ollut onnistunut yltämään pisteille. Ennen kuin se tapahtui, olin kokenut urallani sekä ylä- että alamäkeä. Viikko sen jälkeen olin MM-kisoissa perinteisen sprintissä 14:s. Nuo kisat todella antoivat uskoa siihen, että pystyisin todella olemaan maailman huipulla. Oikeasti, enkä vain kuvitelmissani, Kershaw muistelee.

Ura ei jatkunut pelkkänä nousukiitona sen jälkeenkään. Seuraavalla harjoituskaudella Kershaw loukkaantui kaaduttuaan rullasuksilla harjoitusleirillä Kaliforniassa, eikä päässyt kilpailemaan ennen joulua lainkaan. Ajoitus oli huonoin mahdollinen, sillä juuri tuolloin Kanada isännöi ensimmäisen kerran 14 vuoteen maailmancupin kilpailuja. Kershaw joutui seuraamaan suurta merkkipaalua sivusta.

– Se oli suuri pettymys ja surullista. Toisaalta se oli myös motivoivaa. Uskoin, että pystyisin yhä kilpailemaan olympialaisissa 2006. Kun kaikki marras- ja joulukuun kisat jäivät väliin, se oli paras motivaattori tehdä kaikki pienetkin asiat kunnolla: harjoittelin hyvin, palauduin kunnolla, tein kaiken yksitoikkoisen kuntoutuksen kunnolla, koska se oli välttämätöntä.

Devon Kershaw vauhdissa Falunissa. Kuva: Hemmersbach/NordicFocusSinnikäs työ palkittiin. Paluu maailmancupiin toi uran silloisen parhaan sijoituksen, kun Borlängen sprintissä tuli ensimmäinen maailmancupin palkintopallisija (kolmas). Kershaw hiihti myös hienon avausosuuden viestissä Torinon olympialaisissa. Ne olivat hyviä signaaleja tulevasta.

Kuuden tunnin harjoitukset korkean paikan leireillä jäivät kokeiluiksi

Harjoitteluaan Devon Kershaw kuvaa yksinkertaiseksi. Kovan työn lisäksi hän kiinnittää valmentajansa Justin Wadsworthin kanssa huomiota pieniinkin asioihin elimistöään kuunnellen. Monien huippuhiihtäjien tavoin myös Kershaw on harjoittelussaan tehnyt kokeilujakin.

– Nuorempana kokeilin blokkeja, jossa harjoittelimme peräkkäin kolme kuuden tunnin päivää (kuusi tuntia peräkkäin) muutaman kerran korkean paikan leireillämme. Se oli todella kovaa ja ehkä vähän riski, sillä kaikille se ei toiminut kovin hyvin. Minulle se sopi. Se on suurin haaste tai kokeilu mitä olen tehnyt. Kolmen viikon leirillä saatoimme harjoitella yli 26 tuntia viikossa tällä metodilla. Se oli aika kovaa, Kershaw sanoo.

Tänä kesänä Kershaw ei ole kokeiluja tehnyt. Hän on keskittynyt perusharjoittelun ohessa kehittämään heikkouksiaan kuten vapaan hiihtoa ylämäkeen. Kanadalainen rakastaa juoksemista. Jos hän saisi päättää, hän kuulemma juoksisi joka päivä kaksi harjoitusta. Pyörällä hän tekee harjoituksia enintään kahdeksan kertaa harjoituskaudella, rullahiihtoa toki on ohjelmassa runsaasti.

Tour de Ski suuri suosikki

Ensi kaudesta on tulossa jälleen hieno. Viime kauden Kershaw vietti kokonaan Euroopassa, mutta tällä kertaa hän saa olla muutaman viikon Kanadassa joulukuussa.

– Olen todella innoissani! Canmore on fantastinen paikka. Quebecista tulee huikeaa, sillä Alex (Harvey) on niin urheilijastara siellä, Kershaw innostuu.

Yksi Kershaw’n uran huippuhetkistä on sprinttiviestin MM-kulta yhdessä Alex Harveyn (vas.) kanssa Oslon MM-kisoissa. Kuva: Hemmersbach/NordicFocusKershaw’nkin kauden tärkeä tavoite on MM-kilpailut. Tour de Skistä on kuitenkin tullut kanadalaisen suuri suosikki, joka on päätavoite jopa MM-talvenakin.

– Ensin haluan hiihtää hienon Tour de Skin. Sen jälkeen tärkeintä on hiihtää muutamia hienoja kisoja MM-kisoissa. Siellä haluaisin erityisesti onnistua 50 kilometrillä, ja totta kai haluamme puolustaa sprinttiviestin mestaruuttamme. Se tulee tosin olemaan erilainen kisa nyt, kun hiihdetään vapaalla. Yleishiihtäjälle MM-aikataulu on hankala. Oslossa jätin väliin suosikkimatkani, 15 kilometriä perinteisellä, koska se oli päivä ennen sprinttiviestiä. Valinta kannatti. Val di Fiemmessä 30 kilometriä on samalla lailla. Ehkä edessä on jälleen vaikea päätös, joka toivottavasti myös poikii jotain hyvää, Kershaw pohtii.

– Heidi Lehikoinen