Torstai-iltana Hevoskuurin toimittajan päivä päättyi valitettavasti yhtä aikaan mäkihypyn ison mäen kilpailun kanssa. Tarkoituksena oli jatkaa iltaa naisten viestin palkintojenjaossa sekä myöhemmin Suomen joukkueen mitalikahveilla. Nämä suunnitelmat menivät nyt uusiksi.

Hevoskuuri ei siis suinkaan ollut katsomassa mäkihyppyä, vaan viimeinen piste sattui tulemaan päivän kisajuttuihin samaan aikaan Thomas Morgensternin alastulon kanssa ja tämän Hevoskuuri tajusi liian myöhään. Kaikki nuo kymmenettuhannet mäkihyppyä katsomaan tulleet ihmiset haluavat myös päästä Holmenkollenilta keskustaan! No eihän siitä mitään tullut, tai tuli, muutaman tunnin pituinen totaalinen kaaos. Nopean toiminnan miehenä Hevoskuuri muutti suunnitelmia ja päättikin suunnata keskustan sijaan iltalenkille Kollenin kisaladuille. Ensin hiukan taistelua vastavirtaan ihmismassassa, rämpimistä lumihangessa, hyppääminen juna-radan aidan yli repien samalla housut ja päästen lopulta Holmenkollenin T-banen aseman vastakkaiselle puolelle ja kohti omaa majoitusta, joka sijaitsee Holmenkollenin rinteillä, siinä ihan Italian, Norjan ja Ruotsin joukkueiden naapurissa.

Tarkoitus oli heittää vain kevyt iltalenkki, mutta tämäkin suunnitelma meni hiukan uusiksi. Ensin muistin viidentoista vuoden tauon jälkeen pimeässä yhden ladun risteyksen hiukan väärin ja lenkille tulikin hiukan lisäpituutta. Lamppuahan ei tietenkään tullut mukaan. Juuri kun olin lopettelemassa lenkkiä, niin mieleeni juolahti käydä vielä katsomassa, minkälaista menoa näissä kuuluisissa ladunvarsicampingeissä olisi. Hevoskuurilla kun oli jäänyt niistä varsin hyvät muistot Trondheimin MM-hiihdoista vuodelta 1997. Ja meno oli hurjaa! Satoja telttoja ja ihmisiä siellä täällä ja laulu raikui leirinuotioilla. Ja taisi sitä hiukan kahvia vahvempaakin löytyä termoksista.

Hevoskuuri sai luonnollisesti osakseen suuret huomionosoitukset tykittäessään Frognerseterin kovia nousuja sen minkä pääsi. Ainoa asia mikä harmitti oli se, ettei tullut vaihtovaatteita ja makuupussia eikä kameraa mukaan. Muuten olisi hyvin voinut jäädä nauttimaan tunnelmasta pidemmäksikin aikaan. Tämä metsässä yöpyminen kisojen aikaan on jotain perinorjalaista, mitä ei muualla tapaa. Innokkaimmat kaverit ovat koko kisojen ajan telttaan majoittuneena ja ladunvarsitunnelmasta nauttien. Se kertoo hiukan siitä maastohiihtokulttuurista, mikä Norjassa vallitsee.

Tämä hieno kokemus sai Hevoskuurin jatkamaan lenkkiä vielä tovin ja vetämään viestivitosen kaupan päälle. Ainuttakaan ihmistä ei ollut ladun varressa hurraamassa, eikä kukaan heiluttanut Norjan lippua katsomossa, kun Hevoskuuri viimein yritti maaliviivan kellon ollessa 21.44.07, vajaat seitsemän tuntia Marit Björgenin maaliintulon jälkeen. Mutta fiilikset olivat lähes yhtä hyvät kuin Maritilla ja tähtitaivas antoi valoa sumuverhon vihdoinkin hälvennettyä. Ajanottajat olivat jo häipyneet, mutta ilmeisesti Hevoskuuri oli naisten viestin viimeinen maaliintulija.

-Tero Viljanen, Holmenkollen

ps! Mikäli Hevoskuuri ei enää raportoi kisatunnelmia, niin tiedätte mistä toimittaja löytynee…