Pasi Vuori valmistautumassa Jizerska Padesatkaan tänä talvena. Kuva: Hevoskuuri.fiSunnuntaina hiihdettävään Marcialongaan osallistuu myös joukko suomalaishiihtäjiä. Yksi heistä on Team Hevoskuurin perinteisen tyylin hiihtomaratonien erikoismies Pasi Vuori. Seuraavassa esittelemme Pasi Vuoren suurelle yleisölle sekä kysymme hänen fiiliksiään ennen Marcialongaa.

Pasi Vuoren nimi on varmasti monelle kotimaisten ja ulkomaisten hiihtomaratonien tuloksia seuraaville tullut tutuksi viime vuosien aikana. Team Hevoskuurin väreissä mies teki ensi esiintymisensä kolme viikkoa sitten Tshekin Jizerskassa ja nyt on vuorossa Italian Marcialonga.

Pasi Vuori on pitkien matkojen hiihtäjä parhaassa iässään, eli 41-vuotias ja viimeiset 25 vuotta mies on asustellut pääkaupunkiseudulla ja tällä hetkellä koti löytyy Tuusulassa. Vuori toimii harjoittelunsa ja kilpailemisensa ohella myyntijohtajana pääkaupunkiseutulaisessa yrityksessä.

Salosta kotoisin olevan Vuoren seura oli tähän kauteen asti Perniön Urheilijat, mutta nyt se on vaihtunut Kouvolan Hiihtoseuraan. Vuori on autellut seuran hiihtäjiä, kuten Ville Nousiaista jo jonkin aikaa ja nyt kun seuran miesten viestijoukkueessakin tuli tarvetta yhdelle miehelle, niin Vuori päätti tehdä seuranvaihdoksen. Team Hevoskuurin nimissä pitkän matkan hiihtoja kiertäessään Pasi Vuori haluaa omalta osaltaan olla nostamassa hiihtomaratonien arvostusta Suomessa.

Pasi Vuoren tarina hiihtäjänä on monelle muullekin varsin tuttu. Vahva hiihtotausta nuoruudessa ja lupaava juniori 20-vuotiaaksi saakka ihan hyvällä menestyksellä, kunnes hiihtoura loppuu useaksi vuodeksi alkaakseen jälleen uudelleen 30 ikävuoden ylitettyään.

– Viimeisinä juniorivuosina pohdin omaa hiihtouraani ja totesin, ettei minusta taida ihan maailmanmestaria tulla. Ei hapenotto eikä lahjat siihen riittäisi. Päätin lopettaa hiihdon ja tehdä muita asioita, kertoo Vuori syitä ensimmäisen hiihtouransa loppumiselle.

Mopo karkaa käsistä

Tuon tauon aikana mukava elämä oli tehnyt tehtävänsä ja Vuorenkin paino oli parhaimmillaan noussut 102 kiloon. Tilanne muuttui kahdeksan vuotta sitten vedonlyönnin seurauksena.

– Kerroimme firman toimitusjohtajan kanssa omista urheilu- ja hiihtotaustoistamme toisillemme ja päätimme katsoa Pogostan hiihdossa, että kumpi meistä on se parempi hiihtäjä. No sen ensimmäisen vedon vielä hävisin, mutta sen jälkeen päätin että toista kertaa en aio enää hävitä. Sen jälkeen mopo karkasi tavallaan käsistä ja aloin harjoitella enemmän ja enemmän, kertoo Vuori uudesta innostumisestaan hiihtourheiluun.

Kuinka paljon harjoittelu tänä päivänä vie sinulla aikaa?

– Nyt yritetään välillä käydä töissä sen verran, ettei tule potkuja. Tänä vuonna tunteja tulee noin 700–750 tuntia, eikä sitä määrällisesti työssäkäyvänä pysty paljon enempää harjoittelemaan, naureskelee Vuori tämän hetken ajankäytön jakautumistaan.

Entä mikä näissä pitkissä matkoissa sinua viehättää?

– Näitä pitkän matkan kisoja on vuodessa se rajallinen määrä, jotka pystyy käymään. Niihin tulee siis keskittyä ja valmistautua kunnolla. Lisäksi ne ovat tapahtumina niin komeita ja hyvin järjestettyjä, varsinkin ulkomailla. Ja onpa niissä tasokin tosi kova, varsinkin tänä päivänä maailmalla. Lisäksi minun ominaisuudet sopivat hyvin pitkille matkoille, hapenotto ei ole niin keskeisessä roolissa ja tasatyöntö on yksi minun vahvuuksistani, juttelee Vuori.

Polvivaivan takia Vuori ei pysty hiihtämään vapaata lainkaan eikä juoksemaan kesäisin. Näin perinteiseen tyyliin ja tasatyöntöön keskittymiselle löytyy myös luonnollinen selitys.

Tarton 10. sija uran kohokohtana

Uran parhaita pitkän matkan saavutuksia miettiessään yksi kilpailu nousee ylitse muiden.

– Kyllä Tarton maratonin 10. sija viime vuodelta nousee selväksi ykköseksi. Siellä olivat kaikki parhaat paikalla ja kaikki onnistui ja meni kohilleen. En tiedä osuuko vastaavanlaista hiihtoa enää uralleni. Vuodelta 2011 voidaan nostaa myös BotniaVasanin ja Pogostan hiihdon voitot. Silloin olin tosi kovassa kunnossa, Vuori toteaa.

Luotko itsellesi taktiikkaa ja miten pystyt sitä toteuttamaan hiihdon aikana?

– Kyllä minä yritän kauheasti luoda taktiikkaa joka kilpailuun. Minulle on tärkeää saada kone rauhassa käyntiin eli pitäisi aloittaa hiukan rauhallisemmin. Mutta toisaalta pitäisi pysyä hyvissä porukoissa. Peesihiihtoa pitäisi harjoitella vielä enemmän, minulla on tapana tehdä aika paljon töitä, vaikka parempi olisi hyödyntää enemmän peesejä. Pitkät kovat nousut ovat aina minulle vaikeampia ja niissä yritän aina vain pysyä porukan mukana. Tasaisemmilla tasuripätkillä olen vahvoilla. Mutta aika usein on vaikea noudattaa taktiikkaa, ei meinaa vaan malttaa. Esimerkiksi viime vuoden Pogostassa karkasin ekassa nousussa, vaikka piti hiihtää peesissä mahdollisimman pitkään, naureskelee Vuori.

Pasi Vuori on ihastunut myös hiihtomaratoneiden tunnelmaan ja järjestelyihin maailmalla.

– Kyllä tapahtumat ovat kaikin puolin ihan eri luokkaa maailmalla kuin täällä Suomessa. Taso on äärimmäisen kova ja yhä useampi erikoismies on tullut mukaan. Heitä myös arvostetaan ihan eri tavalla esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Keski-Euroopassa. Kiva Suomessakin on kisoja kiertää, mutta kyllä minä mieluummin otan turpaan maailmalla kuin voitan Suomessa. Samalla näkee hyvin oman tasonsa.

Pasi Vuoren tämän talven kalenteriin kuuluu varmuudella nyt sunnuntaina Marcialonga, sen jälkeen BotniaVasan, Tarton maraton ja Vasaloppet. Tämän jälkeen katsotaan loppukauden kilpailuja. On myös mahdollista, että Pasi Vuori tullaan näkemään Kouvolan Hiihtoseuran SM-viestijoukkueessa, mutta Vuoren loppukausi tarkentuu Vasaloppetin jälkeen.

Marcialongassa kaikki lyödään peliin

Marcialongassa on tänä vuonna ennätysmäisen kova taso. Pasi Vuori on mukana ensimmäistä kertaa, eikä siksi halua asettaa itselleen mitään sijatavoitetta.

– En ole ollut mukana aiemmin ja mitään konkreettista sijatavoitetta en ole asettanut, mutta kaikki lyödään peliin. Alkuun oli luvattu nopeaa keliä, mikä sopisi minulle hyvin. Nyt ennusteet ovat hiukan muuttuneet lumisateen suuntaan, mikä olisi hiukan myrkkyä minulle. Maastollisesti Marcialonga sopii minulle paremmin kuin Jizerska. Alun 20 kilometrin nousuosuus ratkaisee pitkälti pelin minun osalta. Siinä olisi pystyttävä roikkumaan hyvissä porukoissa, jotta pääsee hyvään seuraan nousua seuraavalle pitkälle helpolle osuudelle, Team Hevoskuurin mies pohtii tulevaa kisaa.

Entä hiihdätkö tasatyöntöä koko matkan vai onko pidot pohjissa?

– Todennäköisesti on pidot pohjissa. Olen heikko hitaissa tasatyöntönousuissa. Se on erilaista rimpuilua ja vie tasamaan tasuristakin puhtia pois, miettii Vuori suksi- ja voidevalintaansa.

Loppuun vielä, miten luulet Petter Northugin pärjäävän tulevassa Marcialongassa?

– Vähän luulen niin, ettei Northug välttämättä voita. Se loppunousu on niin spesiaali. Mutta jos hän lähtisikin pidoilla liikkeelle ja olisi mukana loppunousussa, niin silloin tilanne voisikin olla toinen. Eli kyllä se aika fifty-fifty tilanne on, mutta todella mielenkiintoinen.

Hevoskuuri toivottaa tsemppiä Pasille tulevaan Marcialongaan! Toivottavasti Pasi Vuoren esimerkin kautta hiihtomaratonien arvostus saisi niille kuuluvan aseman myös Suomessa.

– Tero Viljanen