Ilja Chernusov löysi oman tapansa harjoitella
Hevoskuurin haastattelussa viime talvena kaksi maailmancupin osakilpailuvoittoa ja MM-pronssia yhdistelmähiihdossa napannut Ilja Chernusov.
Venäjän hiihtomaajoukkueen ulkopuolella tulevaan kauteen valmistautuu kovan tason nelikko omassa tiimissään sveitsiläisvalmentajan Reto Burgermeisterin ja saksalaisen fysioterapeutin Isabel Knauthen ohjauksessa. Yksi ryhmän urheilijoista on Ilja Chernusov, joka kokee nyt löytäneensä harjoitteluunsa punaisen langan. Hevoskuuri tapasi sympaattisen Chernusovin tiimin leirillä Davosissa.
Ilja, minkälaisia hiihtomuistoja sinulla on lapsuudestasi? Milloin sinusta tuli vakavammin hiihtäjä?
– Muistan hiihtäneeni neljävuotiaana perheen kanssa. Tekniikkani ei ollut hyvä, joten minä kävelin suksilla. Pienenä olin voimistelukoulussa, mutta vanhemmillani oli vaikeuksia maksaa sitä, koska meillä on kolme lasta. Siksi 8-9-vuotiaana menin hiihtokouluun ja 12-vuotiaana hiihto alkoi kiinnostaa enemmän, olin kilpailuissakin.
Harmittiko voimistelun lopettaminen sinua. piditkö siitä lajista?
– Pidin kyllä voimistelustakin. Mutta hiihto eteni sitten askel askeleelta, ja 16-vuotiaana aloitin vakavamman hiihtoharjoittelun.”
Teidän tiiminne on nyt ollut nelihenkisenä keväästä lähtien, mutta sinä ja Alexander Legkov olette tehneet Isabel Knauthen kanssa yhteistyötä jo edellisestä syksystä lähtien. Mitä eroa harjoitteluusi on tullut?
– Tämä systeemi on hyvin erilainen. Ennen olin joukkueessa, jossa meillä kaikilla oli sama ohjelma, enkä usein voinut tehdä sitä mikä juuri minulle olisi ollut parasta. Alkukauteni oli hankala, mutta tilanteeni parani, kun sain harjoitella omillani. Uuden systeemin ansiosta otin jo viime kaudella ison askeleen eteenpäin. Meillä on myös hyvä henki tässä tiimissä.
Olet selvästi tyytyväinen nykytilanteeseesi. Miten kuvailisit venäläistä systeemiä lyhyesti, mitkä siinä ovat pääkohdat?
– Venäläinen systeemi on melko vanha. Kun katson aiempia treenejäni, en oikein nähnyt siellä mitään systeemiä. Siellä oli kyllä paljon harjoittelua. Nyt hommassa on järkeä. Rytmitys on parantunut, systeemi etenee askel askeleelta, harjoituksia on paljon, mutta en ole niin väsynyt.
Mikä on mieluisin harjoituksesi?
– Kaikki harjoittelu on tärkeää. Yritän tehdä kaikki harjoitukset hyvin keskittyneenä. Joskus se on hankalaa. Venäjällä on usein tapana ajatella, että kevyet harjoitukset eivät ole harjoittelua.
Minkälainen harjoituskausi sinulla on ollut?
– Hyvä. Aloitimme toukokuussa, silloin harjoitteluun kuului paljon pyöräilyä. Meillä on uusia harjoituspaikkoja, esimerkiksi Davosissa en ole aiemmin kesällä ollut. Olemme panostaneet yläkroppaan ja nykyaikaisessa hiihdossa tarvittaviin tekniikoihin. Lumella jäätiköllä hiihdämme vasta lokakuussa, mutta Oberhofissa hiihtotunnelissa harjoittelimme muutamana päivänä. Haasteena on ollut myös löytää ratkaisu aikaeron käsittelyyn leirien välillä – kotiin myös matkustaminen kestää kauan, täältä noin 20 tuntia.
Millaisia tavoitteita sinulla on?
– Luulen, että voin olla hiihtäjänä vielä paljon parempi. Tuntuu, että tasatyöntöni on aiempaa parempi. Minulla on ollut hankaluuksia väliaikalähdöissä, mutta yhteislähdöt ovat sujuneet. Ensi kaudella haluan tasaisen kauden, Tour de Ski on tietysti tärkeä. Sotshin olympialaisissa tietysti haluan olla. Urheilu on elämäni.
Esimerkkiviikko harjoittelusta, viikko Davosin leirillä elokuussa:
Ma
ap: Rh (v) 150min (ylämäkeen 60min)
ip: Juoksu 80min (koordinaatioharjoittelua 30min)
Ti
ap: Maastopyöräily 250min
ip: Lepo (golfia)
Ke
ap: Juoksua 90min (+venyttelyt)
ip: Saliharjoitus
To
ap: Rh (p) ylämäkeä 30km
ip: Juoksua 60min
Pe
ap: Rh (p) ylämäkeä 25km + juoksua vuoristossa 3300metrin korkeuteen 20km
ip: Barbeque (pienet juhlat…)
La
ap: Juoksu 90mim
ip: Voimaharjoittelua salilla
Su
ap: Nopeaa juoksua sauvojen kanssa 15km (kisaladun pohjalla).
ip: Rh (p) 90min
-Heidi Lehikoinen