Resurssipula vain yksi selitys hiihtolajien mahalaskulle

Mäkihyppymaajoukkueen päävalmentaja Pekka Niemelä sen sanoi.

– Huojentavaa, että saimme tämän kauden paketoitua, Niemelä sanoi sunnuntaina STT:lle.

Helpotus, sitä kai se kauden päättyminen sinivalkoisille oli, ainakin perinteisissä pohjoismaisissa hiihtolajeissa.

Miesten hiihdossa Sami Jauhojärvi oli maailmancupin 40:s, paras suomalainen. Janne Ryynänen yhdistetyn 26:s, Anssi Koivuranta mäkihypyn 18:s. Parhaat suomalaiset.

– Olemme tottuneet nauttimaan menestystä näissä lajeissa. Nyt on harmaata, myöntää huippu-urheilun muutostyöryhmään kuuluva Mika Kojonkoski.

Vaisun menestyksen perään on tapana kirjoittaa resurssipula, ja väliin yhtäsuuruusmerkki.

Tässä kohtaa Kojonkoski korottaa ääntään.

– Emme me voi piiloutua pelkästään pienten resurssien taakse, hän sanoo.

– Nykyresursseillakin on paljon mahdollisuuksia tehdä asioita paremmin.

”Sisäsiittoista toimintaa”

Norjan mäkihyppääjiä yhdeksän vuotta valmentaneen Kojonkosken sormi ei osoita suoraan järjestelmään, ei urheilijoihin, ei valmentajiin.

Kyse on kokonaisuudesta, joka vaatii ravistelua. Ja pian, jos Sotshissa halutaan menestyä kahden vuoden kuluttua.

– Tämän kauden valossa näyttää synkälle, 23 arvokisamitalia Norjan päävalmentajana voittanut Kojonkoski myöntää.

Toimintatapoja muuttamalla tilannetta voidaan kuitenkin vielä kirkastaa, hän uskoo.

– Kaikki asiat on kyseenalaistettava ja ehdollistettava. Yhteistyötä on kehitettävä, ja lajien tarpeet tunnistettava entistä paremmin.

– Myös urheilijat on otettava yksilölliseen tarkasteluun.

Kojonkoski toivoo myös ulkopuolista analyysiä lajeista.

– Meillä Suomessa on paljon sisäsiittoista toimintaa. Mutta osaammeko kuunnella muiden mielipiteitä, ja ottaa oppia muualta ja muista lajeista?

Mäkihyppyvalmentajana meritoitunut Kojonkoski tietää, että suomalainen lajiperhe tulee jo pian ottamaan ”lusikan kauniiseen käteen”.

– Edessä on ytimen etsiminen. Mihin kaikki haluavat uskoa? Miten asioita tehdään yhdessä? Miten näillä resursseilla voidaan toimia?

Lähtökohta on kuitenkin toimiva järjestelmä, jonka laatu heijastuu suoraan urheilijoiden ja valmentajien toimintaan ja intohimoon. Sen Norjan vuodet opettivat Kojonkoskelle.

– Urheilijan näkökulmasta järjestelmän on oltava uskottava, ja kannustettava tekemään parhaansa.

Kun se päivä koittaa, ei suomalaistenkaan ehkä tarvitse odottaa kauden päätöstä kuin kuuta nousevaa.

Norjan malli esikuvana

Huippu-urheilun muutostyöryhmään kuuluva Mika Kojonkoski luotsasi Norjan mäkihyppymaajoukkuetta yhdeksän vuotta ennen nykyistä pestiään huippu-urheilun muutosryhmässä. Norjalaisia hän valmensi pääasiassa hyvällä menestyksellä.

Suomalaisille pohjoismaisten lajien päättynyt kausi oli synkkä. Kertaakaan sinivalkoiset eivät nousseet palkintopallille, ja vain Krista Lähteenmäki (7:s) ja Aino-Kaisa Saarinen (8:s) ylsivät cup-pisteissä kymmenen joukkoon.

– Yksi totuus on, että kansainvälinen kilpailu on koventunut. Me olemme todella kaukana esimerkiksi Norjan mallista, Kojonkoski sanoo.

Vuonomaan rahalliset resurssit lyövät Suomen laudalta jo alkulämmittelyssä, mutta lumilajien mahtimaalta on paljon opittavaa.

– Norjassa on esimerkiksi johdettua yhteistyötä lajien välillä ja yhteinen asiantuntijaverkosto valmennuksen tukena. Lisäksi huipputoimijoiden välillä vallitsee luonnollinen keskustelukulttuuri.

Tuo asiantuntijuus on Kojonkosken kokemuksen mukaan urheilijan ja valmentajan ”taivas”. Osoite, johon kääntyä haasteiden edessä.

Sitä hän kaipaa myös suomalaiseen huippu-urheiluun poteroista poistumisen lisäksi.

Esimerkiksi psykologiaan ja fysiologiaan liittyvien seikkojen tulisi olla urheilun ammattilaisten käsissä.

– Tämä on maailmalla täysin selvä asia. Suomessa he käyvät vain piipahtamassa urheilun pinnassa potilastyössä.

Norjassa Kojonkoski näki kuinka vielä urheilijan huippuvaiheessakin tekemistä voidaan muuttaa keskeisen paljon. Saman hän uskoo onnistuvan myös Suomessa.

– Askel askeleelta voidaan edetä kohti Norjan mallia.

– Siellä kaikki lähtee kuitenkin siitä, että yhteiskunta ja talouselämä haluavat olla mukana urheilussa. Huippu-urheilu on heillä ansainnut paikkansa.

STT–PEKKA PERNU