Matti Heikkinen: Tärkeintä on ymmärtää huippu-urheilun olemus ja mitä huipulle pääsy vaatii
Hiihdon maailmanmestarilla Matti Heikkisellä oli mitalikahveilla hetki aikaa puhua myös Hevoskuurin kanssa. Istuimme alas juttelemaan yleisesti huippu-urheilusta ja siitä, mitä Suomen huippu-urheilun kehittäminen vaatisi.
Hiihdon maailmanmestarilla Matti Heikkisellä oli mitalikahveilla hetki aikaa puhua myös Hevoskuurin kanssa. Istuimme alas juttelemaan yleisesti huippu-urheilusta ja siitä, mitä Suomen huippu-urheilun kehittäminen vaatisi. Matti Heikkinen osoitti kypsyytensä urheilijana ottamalla tämän asian puheeksi myös Oslossa maailmanmestaruutta seuranneessa lehdistötilaisuudessa. Jatkamme tästä ja seuraavassa Matti kertoo näkemyksiään huippu-urheilun olemuksesta.
Hei Matti! Sinä olet esittänyt kypsiä ja fiksuja ajatuksia suomalaisen hiihdon ja huippu-urheilun kehittämisestä. Kerro vielä Hevoskuurin lukijoille, että mitä tässä kehittämisessä on olennaisinta?
– Tärkeintä on olla ymmärrys siitä, mitä huippu-urheilija ja huippu-urheilijaksi tuleminen oikeasti vaatii. Tämä koskee niin urheilijoita kuin urheilupäättäjiäkin ja valmentajia eli kaikkia huippu-urheilun parissa toimivia. Suomen huippu-urheilussa meidän on selvitettävä, mitkä ovat meidän suurimmat ongelmat ja heikkoudet ja löydettävä oikeat ratkaisut niiden ongelmien ratkaisemiseen ja selvittämiseen. Vasta tällaisen analyysin jälkeen voimme lähteä viemään kehitystyötä eteenpäin. On myös ymmärrettävä mitä kansainvälinen kilpailu on tänä päivänä ja millä eväillä ja resursseilla maailman huipulle päästään. Nythän tilanne on ollut se, että Suomessa ovat vahvat yksilöt itse nousseet maailman huipulle, vaikka Suomen huippu-urheilujärjestelmässä onkin ollut parantamisen varaa.
Aivan, tästä on juuri kyse. Entä miten tämä näkyy yksilön ja huipulle tähtäävän urheilijan kohdalla?
– Huipulle pääsy vaatii yksilön kohdalla askeettisuutta ja kurinalaisuutta systemaattisuuden lisäksi. Lisäksi urheilijoille ja valmentajille tulee taata työrauha, jotta he pääsevät rauhassa toteuttamaan omia suunnitelmiaan. Tulee myös olla mahdollisuus ottaa riskejä ja niitä on uskallettava myös ottaa, mikäli haluaa aivan terävimmälle huipulle. Resursseja on myös osattava kohdistaa oikeisiin asioihin. Lisäksi tarvitaan Suomessa tarpeeksi ammattitaitoista valmennusta ja tähän tarpeeksi resursseja. On myös ymmärrettävä, että huipulle pääsy vaatii riittävän määrän aikaa, oikotietä ei ole. Huipulle tähtääminen on aloitettava näin ollen riittävän varhaisessa vaiheessa, hiihdon kohdalla se tarkoittaa noin murrosikää. Jo siinä iässä on aloitettava riittävän kovien ja kehittävien harjoitusten tekeminen. Itsekin aloitin jo varhaisessa vaiheessa täysipainoisen panostuksen huipulle pääsemiseksi ja se tarkoitti myös riskien ottamista ja riittävän kovien harjoitusten tekemistä jo nuorella iällä. Näin luodaan niitä valmiuksia, mitä huipulle pääsy vaatii. Vanhempana näitä ominaisuuksia on vaikeampi kehittää.
Todella järkeviä ajatuksia, oikotietä huipulle ei tosiaan ole. Mennäänpä vielä hetkeksi viime talveen ja sinun Oslon huippuhiihtoosi. Sinulla tuntuu olevan ainutlaatuinen kyky saada itsestäsi kaikki irti tärkeimmillä hetkillä. Kerro hiukan tarkemmin niistä tuntemuksista, mitä huippusuorituksen aikana tapahtuu? Sehän näyttää hiukan siltä, kuin hiihtäisit hurmiossa tai jonkinasteisessa flow-tilassa.
– Se voi näyttää ulkopuolisen silmissä hurmiossa hiihtämiseltä, mutta itse asiassa minulla huippusuoritus ja huippuhiihto on hyvin hallittua toimintaa, jossa pyritään optimaaliseen suoritukseen. Koko ajan on oltava oma suoritus täydellisesti hallinnassa, muuten ei hyvää seuraa. Oma optimaalinen suoritus vauhdinjakoineen on kaikkein tärkeintä ja virhearvioihin ei ole varaa, muuten ei hyvää seuraa.
Sinä saat yleensä tehtyä 1-2 tällaista huippuhiihtoa talvea kohti. Onko niin, että siinä vetää itsensä sekä fyysisesti että henkisesti niin tyhjiin, että siitä kestää oma aikansa palautua eikä tällaisia hiihtoja ole talvessa mahdollista montaa tehdä? Esimerkiksi Oslossa 15 kilometrin hiihdon jälkeen et viestissä pystynyt aivan vastaavanlaiseen suoritukseen.
– Kyllä se Oslon viestihiihtokin oli hyvä hiihto, tosin ei niin hyvä kuin 15 km:llä. Mutta kyllä minä Oslossa pystyin kolme hyvää hiihtoa tekemään. Lähinnä se on omalla kohdalla kyse siitä, että kun tekee ja saavuttaa jotain uutta ja ennen kokematonta, niin minulla kestää hetki sulatella sitä, että mitä oikein on tapahtunut. Vaikutukset tulevat minulla aina pienellä viiveellä ja voi olla, että se sitten näkyy seuraavissa starteissa.
Kiitokset näistä fiksuista ajatuksista ja toivotaan, että Suomen huippu-urheilusta päättävät kuuntelisivat, mitä sinulla on asiasta kerrottavaa. Toivotaan myös, että me katsojat pääsemme jatkossakin nauttimaan näistä sinun huippuhiihdoistasi!
– Tero Viljanen