Kauden avaavasta vitosen perinteisestä hollolalainen hakee ensisijaisesti hyvää ja kovavauhtista avaavaa harjoitusta ennen kansainvälistä kautta tapahtuvaa viimeistelyä Muoniossa.

– Alkukauden kaikista tärkein kisa on Rukan mini-tour. Siellä pitää pystyä hiihtämään jo kovaa ja hätyytellä niitä kärkipaikkoja, että saa hyvän fiiliksen heti alkukauteen. Kaikki perinteisen kisat ovat tärkeitä, mutta en ole hylkäämässä vapaatakaan. Minulle kilpailut ovat aina olleet myös hyviä harjoituksia, joilla saan kuntoa hilattua ylöspäin, Saarinen kertoi perinteisessä mediapäivässään Messilässä maanantaina.

Upouudessa kodissaan Hollolassa Saarinen ei ehdi ennen Tour de Skitä kovin paljoa olla. Joulukuussa vierähtää aikaa Kanadassa, jossa hän leireilee ja kilpailee Canmoressa.

– Haen sieltä hyviä, kovia kilpailuja ja kilpailutuntuman kautta vauhtia hiihtoon, Saarinen perustelee päätöstään lähteä reissuun pitkän matkan ja ison aikaeron taakse.

Saarinen palasi perjantaina maajoukkueen leiriltä Italiasta, jossa ensimmäinen osa kului Livignossa ja toinen osa Val Senalesissa. Leiri oli onnistunut, vaikka mukaan mahtui Val Senalesissa alkupäivinä iskenyt poskiontelontulehduskin.

– Pari päivää jouduin olemaan niin, etten käynyt ylhäällä hiihtämässä ja huilailin kämpillä. Sitten pystyin hyvin jatkamaan harjoittelua, mutta viikkoon en saanut tehdä kovia harjoituksia. Viime tiistaina tein ensimmäisen kovan harjoituksen, ja se onnistui. Se jälkeen vielä tehdä oman ratkaisun, eli poikkeuksellisesti leirin lopussa torstaina toisen kovan harjoituksen, josta tulikin leirin paras harjoitus. Se oli hyvä ratkaisu, Saarinen kertoo.

Takana on onnistunut harjoituskausi, jonka yksi kohokohta oli kolmen viikon leiri Alaskassa. Harjoittelu Kikkan Randallin ja kumppaneiden kanssa oli antoisaa. Siellä on Saarisen mukaan otettu paljon parhaita paloja pohjoismaisista parhaista harjoituksista.

– Voisimme ottaa oppia siitä positiivisesta ja kannustavasta, mutta kuitenkin kilpailullisesta ilmapiiristä harjoituksissa. Tuntuihan se ihan kivalta, että kun puntillakin vääntää, joku tulee siihen viereen sanomaan nice, Saarinen sanoo naurahtaen.

Mentoreista tukea poikkeustilanteissa

Saarinen on palannut valmentautumisessaan toissa vuoden malliin, jossa hänellä henkilökohtaisen valmentajan sijaan oli apunaan tukihenkilöitä. Hiihtäjä sanoo keskeisimmän eron olevan siinä, että tukihenkilöt ovat ohjeita antavia ilman tulosvastuuta. Hän on järjestelyyn tyytyväinen. Saarinen itse kantaa vastuun tuloksestaan, mutta mentorit ovat arvokas tuki etenkin poikkeustilanteissa.

– Esimerkiksi Senalesissa, kun sairastuin, soitin Jarmolle (Riski). Kerroin, että olen saanut harjoitteluun rajoitteet lääkäriltä ja kysyin, miten harjoitteluviikkoa lähdetään rakentamaan. Samoin myös, kun itse koin, että teen leirin lopuksi vielä kovan harjoituksen, varmistin vielä Jampalta, että se hänenkin mielestään on hyvä idea. Näin se käytännössä toimii, saan henkistä tukea omaan valmentautumiseen ja varmistuksen. Välillä saattaa mennä parikin viikkoa, etten pyydä apua, Saarinen kertoo esimerkiksi entisen valmentajansa roolista mentorina.

Riskin lisäksi hän laskee mentoreikseen muun muassa Reijo Jylhän ja Eero Hietasen, joilta uskoo saavansa esimerkiksi nyt Rovaniemellä ollessaan vinkkejä tekniikkaankin.

Rauta nousi hyvin Aikun voimaharjoituksessa. Kuva: Heidi LehikoinenMediapäivän harjoituksena Saarisella oli napakka 30 minuutin voimaharjoitus, joka simuloi sprinttihiihtoa. Napakkuus ja laatu ovatkin 33-vuotiaan hiihtäjän harjoittelussa keskeisessä osassa.

– Tunnit on jo kerätty, enää ei tarvitse niin huolehtia siitä, että määrää tulee paljon. Jäätikölläkin nyt ollessamme hiihdin mieluummin napakan 1,5 tunnin lenkin kuin pari tuntia hiljemmin. Harjoittelun peruspohja on pysynyt samana, koska se toimii. Nyt olen tehnyt vähän enemmän aerobisen kynnyksen yläpuolella olevia pidempiä harjoituksia, Saarinen sanoo.

Siitä on toivottavasti apua MM-kisoissakin, jossa päämatkana on 30 kilometriä perinteisellä. Saarisella on kaiken onnistuessa hyvät mahdollisuudet myös sprintissä ja yhdistelmähiihdossa. Tavoite Val di Fiemmeen on kirkas.

– Mitalit ovat arvokisoissa aina tiukassa, mutta se on tavoitteena. Henkilökohtaisesta mitaliputkesta pidän kiinni, sanoo viime vuosien arvokisojen takuuvarma mitalinainen.

– Heidi Lehikoinen