Tobias Angerer. Kuva: Hevoskuuri.fiSaksalainen Tobias Angerer, 34, on kuulunut miesten hiihdon kärkinimiin jo vuosia. Moninkertainen arvokisamitalisti, maailmancupin kokonaiskilpailun ja Tour de Skin voittaja ei kuitenkaan viime kaudella ollut parhaassa iskussaan. Alkukausi oli takkuinen ja Tour de Ski jäi kesken kahden osakilpailun jälkeen, mutta MM-laduilla nähtiin taas välähdys siitä, mihin saksalainen parhaimmillaan pystyy. Kolme sijoitusta kymmenen joukkoon henkilökohtaisilla matkoilla ja pronssimitali viestistä olivat vähintäänkin kelpo saavutus sympaattiselle Angererille, joka on päättänyt jatkaa komeaa uraansa Sotshin olympialaisiin asti.

Angerer kertoi Hevoskuurin lukijoille viime kaudella valmentautumiseensa tulleista muutoksista, harjoittelustaan ja suunnitelmistaan.

Mitä itse ajattelet viime kaudestasi? Onko jotain, mitä olisit voinut tehdä toisin?

”Alkukaudesta olin todella kaukana maailman huipputasosta. Olin ylirasittunut, joten päätin suunnitelmista poiketen lähteä joulukuussa lomalle. Olin golf-lomalla enkä harjoitellut. Se tuntui oikealta ratkaisulta, ja tein tammikuussa vähän muutoksia. Pääsinkin takaisin huippujen joukkoon, vaikka loppukirini yhteislähdöissä ei ollut viime vuosien kaltaista. Silti hiihto tuntui jälleen hyvältä ja nautin erityisesti Oslon MM-kisoista suunnattomasti.”

Kuinka monta vuotta olet harjoitellut nykyisellä sapluunallasi? Milloin olet viimeksi tehnyt suurempia muutoksia harjoitteluusi?

”Olen harjoitellut ammattimaisesti 17-18 vuotta. Muutin systeemiäni vuoden alusta, kun palasin tekemään yhteistyötä nuoruusvuosieni valmentajani Karl Zellnerin kanssa. Harjoittelen nyt hänen ohjelmiensa mukaan, mikä tuntuu taas tavallaan uudelta. Olen parantanut harjoitusten laatua sekä keskittynyt pitämään harjoittelun ja palautumisen suhteen optimaalisena.”

Millainen työnjako ja rooli Zellnerillä, Bernd Raubachilla, Toni Strehhuberilla ja sinulla itselläsi on harjoittelusi suunnittelussa? Ovatko valmentajasi enemmän mentoreita vai suunnittelevatko he päivittäisen ohjelmasi?

”Karl on eräänlainen mentor minulle. Hän tekee harjoitusohjelmani. Toni ja Bernd taas ovat Ruhpoldingissa harjoitusryhmän valmentajia. Tulen harjoittelemaan sen ryhmän kanssa kaksi tai kolme kertaa viikossa pystyäkseni vertaamaan tilannettani muihin. Muut harjoitukset teen itsekseni tai Karlin kanssa.”

Harjoitteletko mieluiten yksin vai saatko lisäpotkua omaan tekemiseesi harjoittelusta esimerkiksi Axel Teichmannin tai Jens Filbrichin kanssa?

”Harjoittelen mieluummin yksin, koska silloin voin mennä omaa vauhtiani. Kuitenkin, kuten äsken mainitsin, on välillä tärkeää verrata tilannetta muihin esimerkiksi leireillä. Sillä tavalla tietää, onko hyvässä kunnossa tai mitä pitää kehittää.”

Kertoisitko vähän harjoittelustasi, millaisista jaksoista se kesällä ja syksyllä rakentuu ja mitkä ovat painopisteet?

”Aloitin harjoittelun toukokuun puolivälissä neljän viikon tauon jälkeen. Tämä ensimmäinen jakso kestää heinäkuun loppuun ja harjoittelu on hyvin monipuolista: rullahiihtoa, pyöräilyä, tennistä, voimaharjoittelua. Sen jälkeen toinen jakso kestää syyskuun loppuun, ja silloin ohjelmassa on paljon intervalleja rullahiihtäen ja juosten, lisäksi myös hiihtoa. Kolmas jakso onkin jo sitten kilpailukauteen valmistautumista lumella.”

Kuinka erilaista harjoittelusi on nyt kuin mitä se oli 10 vuotta sitten? Ovatko yhteislähdöt ja Tourien sprinttikilpailut vaikuttaneet siihen millään lailla?

”Sprinttejä ja yhteislähtöjä varten on välttämätöntä tehdä enemmän nopeus- ja voimaharjoittelua. Perusasiat ovat silti samanlaisia. Olen vain kymmenen vuotta vanhempi nyt, ja olen löytänyt tasapainon harjoittelun ja palautumisen välillä. Jos sen tekee oikein, pystyy tässä iässäkin hiihtämään yhtä kovaa kuin 5 tai 10 vuotta sitten.”

Milloin tajusit itse, että sinusta voisi tulla maastohiihtäjä maailman huipulle? Oliko ampumahiihtäjäksi ryhtyminen koskaan sinulle vaihtoehto?

”Kun voitin sprinttiviestin Peter Schlickenriederin kanssa Asiagossa 1999. Ja tietenkin Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002. Ei, ampumahiihto ei ollut vaihtoehto, ei koskaan! Tykkään hiihtää molempia hiihtotapoja. Halusin aina vaan hiihtää mahdollisemman kovaa.”

Mikä sinua motivoi? Kuuluuko ohjelmaasi henkistä valmennusta?

”Ei voi kuvitellakaan parempaa motivaattoria kuin se, että kilpailee maailman parhaita maastohiihtäjiä vastaan ja on nopeampi kuin kukaan muu. Kyllä, minulla on ollut muutaman vuoden ajan henkinen valmentaja. Työskentelymme on hyvin intensiivistä. Motivaationi on yhä samanlainen kuin se oli 10 tai 15 vuotta sitten.”

Sinulla on kaksi pientä tytärtä. Miten tasapainotat aikaasi urheilun ja perheen välillä?

”Perheeni on minulle erittäin tärkeä. He ovat aina tukeneet minua. Parhaiten rentoudun perheen ja lasteni kanssa. Joskus he ovat myös mukanani kisareissuilla kuten Oslossa ja Liberecissä. On mahtavaa, kun perhe on mukanani.”

Milloin päätit jatkaa uraasi Sotshiin asti? Oliko se helppo päätös?

”Vuosi sitten, ennen viime kautta. Se oli helppo päätös, koska rakastan tätä urheilua, tunnen oloni hyväksi kroppani ei tunne kipua ja perheeni on tukenani. Sitä paitsi, minulla on vielä yksi unelma…”

Mitä suuri unelmasi on?

”Voittaa olympiakultaa 2014!”

-Heidi Lehikoinen