Hänen vaikuttavan 15 olympiamitalin kokoelmansa, joista kahdeksan kultaista, ja sen lisäksi vielä 18 MM-kultaa, kertovat Marit Bjørgenin matkasta maailman parhaaksi hiihtäjäksi. Matka on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin tavallinen.

Hänen uskomattoman menestyksensä salaisuus on periksiantamaton työmoraali. Koko 19-vuotisen uransa ajan maajoukkueessa Bjørgen teki uskomattomat 14 300 tuntia harjoittelua, keskimäärin noin 800 tuntia vuosittain. Hänen vuotuiset harjoitustuntinsa kehittyivät uran alkuvuosien 500 tunnista uran huippuaikojen 950 tuntiin.

”Menestys vaatii kovaa työtä ajan myötä. Monet urheilijat ovat harjoitelleet minua enemmän, mutta tärkeää on löytää se, mikä sopii kullekin yksilölle,” Bjørgen pohti menestyksensä syitä ja jatkoi:

”Juniorina harjoittelin 350 tuntia, kun taas ensimmäisen vuoden yleisessä sarjassa harjoittelin 500 tuntia. Kun voitin ensimmäisen maailmanmestaruuskultani 23-vuotiaana, harjoittelin 700 tuntia. 29-vuotiaana nostin tuntimäärän 950 vuodessa. Sen jälkeen voitin kuusi kultamitalia kaksissa MM-kisoissa synnytyksen jälkeen ja vähensin harjoittelumäärääni 25 prosentilla.”

Harjoittelun massiivinen määrä ei ollut ainoa kehitysaskel Bjørgenin matkalla. Hänen lähestymistapansa harjoitteluun muuttui merkittävästi hänen uransa aikana. Jossain vaiheessa hän sisällytti intensiivisiä tunnin mittaisia ​​tehoharjoitusjaksoja tavoitteenaan lisätä suorituskykyään, mikä vei hänet hiihdon huipulle.

Tämä muutos näkyi myös hänen siirtymisessään sprinttispesialistista dominoivaksi distanssihiihtäjäksi. Hiihtäjällä oli kuitenkin suuria haasteita vuosina 2006–2010 aina Vancouverin olympialaisiin asti, jolloin hän kamppaili alisuorittamisen kanssa. Tämä haastava vaihe vaikutti merkittävästi häneen sekä fyysisesti että henkisesti. Vastoinkäymiset olivat käännekohta hänen urallaan, ja hän päätti ottaa itse vastuun omasta kehityksestään ja fokusoida tavoitteet uudellen olympialaisia silmällä pitäen.

Langrenn.comin mukaan ratkaiseva muutos Bjørgenin harjoitusohjelmaan tuli, kun hän hylkäsi korkeatehoiset intervallit ja pitkäkestoiset tehoharjoitusperiodit ja siirtyi kohti matalatehoista määräharjoittelua. Uuden harjoitusohjelman mukaisesti hän teki viikossa kaksi tai kolme kovaa harjoitusta kohtuullisella intensiteetillä eli ns. kontrolloituja kynnysharjoituksia. Tämä strateginen muutos nosti hänet uudelleen huipulle.

Hänen tinkimättömän omistautumisensa lisäksi Bjørgenilla oli tunnistamaton X-tekijä, jonka avulla hän kykeni kestämään henkisesti uransa huippuhetkiä ja pohjanoteerauksia. Hän onnistui myös tasapainottamaan urheilunsa laajemman elämäntarkoituksensa kanssa. Perhe oli merkittävässä roolissa hänen matkallaan, ja hän sai tukea läheisiltään. Tämä tuki, mukaan lukien kumppani Fred Børre Lundbergin sitoutuminen, auttoi häntä ylläpitämään tinkimätöntä harjoitusohjelmaansa. Hän kiitti myös Olympiatoppenia ohjauksestaan harjoittelussa ja Norjan hiihtoliittoa heidän tuestaan, mikä mahdollisti hänen osallistumisensa kilpailuihin ja perheen järjestelyihin.

Marit Bjørgenin uskomaton matka huipentui vuoden 2018 olympialaisissa, joiden neljä mitalia tekivät lopulta hänestä kaikkien aikojen menestyneimmän talviolympiaurheilijan. Hänen tarinansa toimii todisteena poikkeuksellisesta omistautumisesta, sitkeydestä ja tinkimättömästä tuesta, joka voi johtaa talviurheilun huipulle.