Olympiavoittaja Mikko Kolehmainen perusti harjoittelufilosofiansa paljolti kilpailunomaisuuteen myös harjoituskaudella. Hänen mielestään huippu-urheilija ei saa koskaan olla liian kaukana maailman huipuista, jos haluaa menestystä lajissaan.

Porilaisten marssi kajahti ilmoille Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 500 metrin kajakkiyksiköiden päätteeksi. Kultaa Mikko Kolehmainen, Suomi. Hopeaa Zsolt Gyulai, Unkari. Pronssia Knut Holmann, Norja.

Nuoruudessaan myös ampumahiihtoa harrastanut Kolehmainen on oikea henkilö kertomaan, eroaako melonnan lajiharjoittelu muiden lajien kestävyysharjoittelusta. 500 metrin melonnan suoritusaika on kuitenkin selvästi alle kahden minuutin.

– Suoritusaika on hyvin erilainen, mutta melonta on laji, joka vaatii alle valtavasti kestävyysharjoittelua. Jos otetaan vertailuun myös uinti, niin kyllä uimarit viettävät aika paljon altaassa aikaa. Melonta, soutu, ratapyöräily ja uinti ovat lajeja, jotka vaativat todella paljon työtä suhteessa suoritusaikaan, sanoo olympiavoittaja Kolehmainen ja jatkaa:

– Kestävyysominaisuudet ja voimaominaisuudet ovat näissä lajeissa ratkaisevan isossa roolissa. Lisäksi puhutaan lajeista, joissa ei tule samanlaista iskutusta lihaksiin kuin juoksussa, joten harjoittelua kestää määrällisesti enemmän.

Kolehmainen kertoo, että kestävyyslajien tapaan myös hänen harjoittelussaan vuosi jaettiin perinteisesti peruskuntokauteen, kilpailuun valmistavaan kauteen ja kilpailukauteen, mutta korostaa, että kaikkein tärkeintä harjoittelussa on riittävän palautuneena tehdyt kilpailuominaisuuksia kehittävät harjoitukset.

– Et voi olla koskaan liian kaukana maailman kärkitasosta. Sinun on oltava palautumisen ja kilpailuominaisuuksien suhteen kohtalaisen hyvässä tilanteessa myös harjoituskauden aikana. Ominaisuuksien pitäisi mennä koko harjoituskauden ajan eteenpäin. Lyhyellä valmistautumisella pitäisi saavuttaa kohtuullinen suoritustaso.

Kolehmainen näkee, että peruskestävyysharjoittelun tehtävä on luoda edellytyksiä sille, että kestää myös tehollisesti kovaa harjoittelua. Peruskestävyysharjoittelu luo pohjan asioille.

– Tärkeintä on pitää mielessä mitä varten harjoitellaan. Tehoharjoittelua tarvitaan myös peruskestävyyskaudella ja tuntumaa kilpailusuoritukseen tulee pitää yllä koko harjoituskauden ajan. Jos vasta kilpailuun valmistavalla kaudella ruvetaan kaivamaan kilpailuominaisuuksia esiin, niin voi olla riski, että tarvittavat ominaisuudet eivät ehdi kehittyä, paaluttaa Kolehmainen.

Kuinka monta tehoharjoitusta viikkoon mahtui parhailla kausillasi?

– Kyllä se tarkoitti vähintään kolmea tehoharjoitusta viikossa, yleensä tietyn tyyppisiä intervalliharjoituksia. Oman urani aikana harjoiteltiin paljon Etelä-Kaliforniassa muiden maiden huippumelojien kanssa ja vauhti oli harjoituksissa päätä huimaavaa ja sieltä tuli se ratkaiseva kovuus.

Kolehmainen mainitsee vanhan sloganin: Kun harjoitukset ovat kovempia kuin kilpailusuoritus, niin kilpaileminen on helppoa.

Onko siinä vaaraa, että kovimmat suoritukset tekeekin harjoituksissa ja kilpailuissa takki on tyhjä?

– En näe varaa, jos ymmärtää vastapainona levon ja rytmityksen merkityksen.

Onko melonnassa sijaa monen tunnin huoltaville harjoituksille?

– Silloin kun mennään kovaa, pitää olla myös valmistelevaa ja huoltavaa harjoittelua. Vaikka korostan tehokkaan harjoittelun merkitystä, niin kyllähän kaikki pohjautuu siihen, että pitää olla hyvät pohjat, mutta jos tuijottaa liikaa matalatehoiseen harjoitteluun, niin kilpailussa vaadittavat ominaisuudet eivät kehity. Mutta toki pohjat pitää olla, jotta palautuu ja pystyy toistamaan kovia harjoituksia riittävän usein.

Olympiavoittaja Kolehmainen tarkentaa myös, että valmistelevalle tai huoltavalle harjoitukselle riittää lyhyempikin, noin 45 minuutin harjoitus. Jos ollaan pidempään lenkillä, ei puhuta enää huoltavasta harjoituksesta vaan peruskestävyyden ala-alueen kehittämisestä.

Millä sitten viimeinen terävyys arvokisoihin haettiin. Oliko esimerkiksi jotain ylikovaa tehoharjoitusta muutamaa päivää ennen arvokisoja?

– Kyllä tärkein asia on lepo. Ilman lepoa kuntokaan ei kehity. Lisäksi hyvin palautuneessa tilassa tehdyistä harjoituksissa saa enemmän irti ja tämä nostaa yleistilanteen vielä paremmaksi.

Kolehmainen korostaa haastattelun aikana useaan otteeseen, että kuinka tärkeää on olla hyvässä kunnossa ja vireessä läpi kauden. Kuntohuipun kaivamiseen pitkältä takamatkalta hän ei usko.

– Jos on huonossa kunnossa ja yrittää saada kuntopiikin aikaan, niin sellaista ei tule ikinä tapahtumaan. Jos otetaan kilpailukauden keskiarvo urheilijan suorituskyvystä, niin se on aika pitkälti myös se, missä pääkilpailussa ollaan. Jos onnistuu olemaan siitä vielä napsun tai kaksi parempi, niin ollaan tosi korkealla.

– Kilpailuihin on helppo lähteä jos perustaso ja toleranssi ovat niin korkealla, että vähän huonommallakin suorituksella voi odottaa sijoja 4-10. Jos onnistuu tosi hyvin, on palkintopallilla.

Lyhyesti tiivistettynä – mikä harjoittelussa on tärkeintä?

– Tietyntyyppinen järkevyys, jolla vältetään harjoittelun puuroutuminen. Se tarkoittaa sitä, että pystyt tekemään mahdollisimman paljon onnistuneita harjoituksia, jotka vievät kuntoa ja ominaisuuksia eteenpäin. Kiinnostavinta on se mitä harjoitellaan, miten harjoitellaan ja mitä harjoitukset pitävät sisällään, ei epämääräinen tunteihin perustuva harjoittelu.

Nämä samat opit pätevät hyvin hiihtoonkin, ja harjoittelussa kannattaa välttää Kolehmaisen mainitsema puuroutuminen. Harjoitukset eivät saa olla liian samankaltaisia, ellei varta vasten hae juuri yhden asian kehittämistä blokkiharjoittelun omaisesti. Olympiavoittajaa lainataksemme, tuottavat ja hyvin onnistuneet harjoitukset vievät kohti päämäärää eli menestymistä talven kisoissa.

Lue lisää hiihdon harjoittelusta tästä tai ProXCskiing.com-sivustolta.

Olympiavoittaja Mikko Kolehmaisen kultaan päättynyt melonta Youtubesssa: