Jessie Diggins on tällä hetkellä Yhdysvaltain suurin maastohiihtotähti. Hän on voittanut olympiakultaa ja MM-kultaa sekä voittanut Tour de Ski -kilpailun kahdesti. Siitä huolimatta hän on pysynyt nöyränä.

Diggins hymyilee aina siitä huolimatta, kuinka kylmissään, loukkaantunut tai uupunut hän on. Hän kiittää aina ympärillään olevia ja kehuu tiimiään.

Pian hän pääsee kilpailemaan kotiladuillaan, ensimmäistä kertaa maailmancuptasolla. Ensin Diggins kuitenkin osallistuu 300. maailmancupin kilpailuunsa, joka käydään Kanadan Canmoressa perjantai-iltana Suomen aikaa.

– Olen siis hiihtänyt melkein 300 maailmancup-kilpailua. Siitä tulee virstanpylväs. Mutta olen hiihtänyt lähes 300 maailmancupin kilpailua kaikkialla muualla kuin kotimaassani.

Pian siihen kuitenkin tulee muutos: Canmoren kilpailujen jälkeisellä viikolla Diggins starttaa ensimmäiseen maailmancup-kilpailuunsa hänen kotimaassaan.

Maailmancupin saapuessa Minneapolisiin 17. ja 18. helmikuuta on se ensimmäinen kerta yli 20 vuoteen, kun Yhdysvalloissa järjestetään maastohiihdon maailmancup. Viimeisin kerta oli Salt Lake Cityssä vuonna 2001.

– Siitä tulee aivan fantastista. Odotan sitä innolla ja toivon, että se auttaa inspiroimaan amerikkalaisia ​​hiihtäjiä jatkamaan maastohiihdon parissa ja, että se lisää tietoisuutta maastohiihdosta Yhdysvalloissa ja lisää osallistumisintoa, Diggins kertoo kilpailuviikonlopusta, joka järjestetään vieläpä hänen omassa kotikaupungissaan.

Diggins odottaa kuitenkin yhtä innolla uusien, tuoreiden hiihtäjien ensimmäisiä maailmancupin startteja kuin omia kisojaan. Järjestäjänä USA:lla on mahdollisuus asettaa kansallinen kiintiö tavanomaisen maailmancupin joukkueen lisäksi.

– Muistan hyvin, kuinka jännittävää oli päästä itse ensimmäistä kertaa maailmancupiin. On hienoa kokea se uudestaan heidän kautta, jotka osallistuvat nyt ensimmäistä kertaa, Diggins sanoo.

Samalla hän on hyvä muistuttamaan itselleen, että jokainen kilpailu on uusi seikkailu.

Menestyksen taustalla vaikeita aikoja

Se, että Diggins pääsee hiihtämään maailmancupia kotimaassaan, ei ole hänelle itsestäänselvyys. 32-vuotias nainen on kertonut avoimesti syömishäiriöihin liittyvistä haasteistaan, joiden kanssa hän on kamppaillut monta vuotta. Vuonna 2020 hän julkaisi kirjan ”Brave Enough” taistelustaan ​​syömishäiriötä vastaan.

Useiden oireettomien vuosien jälkeen hänen syömishäiriönsä uusiutui viime kesänä. Käynnissä oleva kausi näytti hänen kohdallaan epävarmalta, mutta Diggins onnistui taistelemaan ajoissa takaisin Rukan maailmancupin avaukseen marraskuun viimeisenä viikonloppuna.

Lue myös: Jessica Diggins on taistellut syömishäiriön kanssa

– Viime kesä oli erittäin vaikea, joten olen vain erittäin onnellinen joka kerta, kun seison lähtöviivalla. Se ei ole minulle itsestään selvää ja se tuntuu hyvin spesiaalilta.

Diggins johtaa maailmancupin kokonaiskilpailua niin hyvällä erolla seuraaviin, että hän todennäköisesti pääsee käyttämään keltaista johtajan numeroliiviä startatessaan perheensä ja ystäviensä edessä Minneapolisissa ensi viikolla.

– Se on erittäin jännittävää. Kaikki tulevat olemaan siellä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun isoäitini näkee minut hiihtämässä sen jälkeen, kun olin 19-vuotias. Kisojen ympärillä tulee olemaan paljon elämää ja esityksiä ja olen erittäin iloinen, että järjestäjät mahdollistavat sen olevan kaikkien ulottuvilla.

– Tulee olemaan aivan erilaista nähdä nämä kisat livenä kuin televisiosta.

Diggins kertoo, että hänen nuoruudessa näkemänsä hiihtokilpailut olivat aivan toisenlaisia, sillä kuvamateriaali oli ikivanhaa.

– Meillä oli kellarissa televisio ja muutama vanha VHS-kasetti, joista näin materiaalia edellisistä maailmancupin kisoista. Ajattelin, että kukahan voittaa tänään. Itse asiassa on vähän hassua ajatella sitä nyt jälkeenpäin, sillä katsomani kisat olivat kolme vuotta vanhoja. Mutta se oli minulle ainoa tilaisuus katsoa maailmancupin kilpailuja ja oli hauskaa katsella vanhoja videoita.