– Olin jo pidempään ajatellut, että tämä todennäköisesti on viimeinen vuosi, Kainulainen sanoi.

Kainulainen hiihti pitkään Hämeenlinnan Hiihtoseurassa, joka menestyi vuosikaudet viesteissä kolmikolla Laura Mononen, Maija Hakala ja Kainulainen.

– Kun Laura ja Maija lopettivat, se tuli ehkä vähän yllätyksenä vuotta etukäteen. Kun he lopettivat, vaihdoin seuraa ja ajattelin, että hiihdän kaksi vuotta vielä, etten vuodeksi vaihda. Oli silloin jo ajatus, mutta en ollut sitä (lopettamista) lukkoon lyönyt. Talven mittaan alkoi tuntua siltä.

Kainulainen päättää tavoitteellisemman kilpahiihtäjän uransa sunnuntaina 15 kilometrin perinteisen kilpailussa, mutta saattaa kilpailla jatkossakin.

Satsaus kuitenkin vähenee merkittävästi.

– En ole vielä suunnitellut tarkempaa, mutta jos nyt tulee se lähemmäs 900 tuntia vuodessa, oisko noin puolet tai 500 tuntia. Jotain sitä luokkaa pystyn harjoittelemaan. Tokihan sitten harjoittelu itsessään muuttuu. Voi olla, että teen sitten vaikka vähän tehokkaammin esimerkiksi. Mutta selvästi kuitenkin (määrä) putoaa.

Kainulainen ehti kokea ja saavuttaa paljon. Kolmea poimintaa kysyttäessä hän listaa:

– Parhaiten on jäänyt mieleen, kun 17-vuotiaana voitin ensimmäisen Suomen mestaruuden nuorissa. Se tuli tosi yllättäen. Muistaakseni olin Hopeasommissa 27:s tai jotain sitä luokkaa. Se on jäänyt mieleen selkeänä tason parannuksena. Jasmin kanssa parisprintin SM-kulta ja yksi on varmasti joku Hämeenlinnan viesteistä…ehkä Ristijärven SM-viesti. Se oli kaikkinensa hieno kisa, vaikka päättyikin hopealle.

Pitkä ura tavoitteellisen hiihdon parissa on antanut valtavasti, sillä pitkäjänteinen ja tavoitteellinen työ vei pitkälle.

– Ei minusta tullut olympiavoittajaa, mutta ihan hyvän tason hiihtäjää. Kyllä se työ palkitaan. Varmasti antaa tavoitteellisuutta ja paineensietokykyä. Ehkä paras on tietynlainen sisukkuus mitä tässä tulee. Jos haluaa hyödyntää urheilua, kyllä tämä kasvattaa tietynlaiseen sitkeyteen ja periksiantamattomuuteen, Kainulainen sanoo.

Mitä toivot, että nuoret hiihtäjät matkastasi oppisivat?

– Sen, että kun tavoitteiden eteen tekee pitkään töitä, niitä pystyy saavuttamaan. Toinen on sellainen, että urheilu kannattaa ottaa myös asennekoulutuksena. Tässä on oikeasti mahdollista kehittää henkisiäkin ominaisuuksia.