Mononen toimii valmentajana Espoon Hiihtoseurassa, jossa hän vetää harjoituksia 12–14-vuotiaille sekä Hiihtokoulu.fi-alustalla, jonka kautta hän on päässyt työskentelemään myös kuntoilijoiden kanssa.

Oman hiihtouran jälkeen valmennushommiin siirtyminen tuntui Monosen mukaan varsin luontevalta.

– Se on ollut tosi hauskaa, kun saa olla vähän eri tavalla tekemisissä hiihdon kanssa ja pystyy tarjoamaan muille asioita, joita on lajin parissa oppinut, Mononen toteaa.

Omasta kilpahiihtourastaan huolimatta valmennustyö on vaatinut Monoselta asioiden opiskelua uudesta näkökulmasta. Hän myös huomauttaa, että lasten ja nuorten harjoittelu on muuttunut hänen omista juniorivuosistaan.

– Harjoittelu on nykyään monipuolisempaa. Taito ja tekniikka pyritään pitämään isosti harjoituksissa mukana ja sitä puolta on enemmän kuin itse tein junnuna. On tärkeää, että tehdään uusia asioita ja ollaan lajin kehityksessä mukana.

Espoon Hiihtoseurassa Mononen on ollut mukana nuorten viikko- ja vuosiharjoittelun suunnittelussa, mikä on saanut hänet näkemään maastohiihdon uudessa valossa.  

– Katson tätä hommaa nyt hieman eri tavalla. Huippu-urheiluvaiheessa tekee vain sitä omaa juttua, eikä hirveästi mieti, miten nuoret harjoittelevat. Nyt sitä koko asiaa katsoo vähän laajemmalla skaalalla.

Valmennettavilleen Mononen haluaa opettaa, että huipulle vieviä polkuja on monenlaisia, eikä ole olemassa yhtä tiettyä kaavaa, jonka mukaan kaikkien tulisi edetä. Esimerkiksi hän itse nousi maajoukkueeseen vasta 26-vuotiaana.

Joitakin asioita hän kuitenkin toivoo, että olisi itse sisällyttänyt harjoitteluunsa enemmän.

– Taito- ja tekniikkaharjoitteluun olisi itsekin pitänyt panostaa enemmän. Toisaalta se on hyvä, että pystyy peilaamaan sitä, miten on itse treenannut ja mihin oma ura on lopulta päätynyt. Omallakin taktiikalla pääsin ainakin tuohon asti, joten sillä tavalla se onnistui.

Vaikka Mononen on nauttinut työstään valmentajana, on se tuonut hänen eteensä myös haasteita. Esimerkiksi tekniikkavinkkien sanoittaminen tuntuu hänestä toisinaan edelleen vaikealta.

– Teknisiä asioita pitää miettiä vähän eri tavalla, että miten niitä sanoittaa ja miten ne ymmärretään. Jos joku liike tuntuu itselle luonnolliselta, miten selität sen toiselle? On joutunut miettimään, että miksi jotakin tehdään ja miksi kannattaa tehdä juuri näin, eikä toisella tavalla. Se on ollut itsellekin opettavaista.

Nykyinen rooli nuorten ja kuntoilijoiden valmentajana sopii Monosen mukaan hänelle varsin hyvin. Esimerkiksi maajoukkuevalmentajana toimiminen ei häntä tällä hetkellä kiinnostaisi.

– En sano, että ei koskaan, mutta luulen, että silloin aiheeseen pitäisi syventyä vähän eri näkökulmista. Kuntoilijoiden ja nuorten kanssa työskentely on ollut minulle aika antoisaa ja ainakin tällä hetkellä se tuntuu itselle sopivalta.