– Kauden mittaan pääsin ihan kohtuulliseen kuntoon. Jäi vähän kaksijakoinen fiilis. Sain kummiskin pienen kehitysloikan tehtyä, mutta kansainvälisissä kisoissa näyttöpaikat jäivät vähän vähälle. Nälkää jätti sopivasti, Karppanen sanoo kaudestaan Maastohiihto.comille.

Hän huomasi kuitenkin, että harjoittelu tuottaa tulosta eikä suuriin muutoksiin ole tarvetta.

– Aika samanlainen linja kuin aikaisemminkin, kyllä hyvin pitkälti siellä aerobisen kestävyyskunnon puolella on ne, missä on rajoittava tekijä verrattuna kansainväliseen tasoon. Sitä on työstetty ja siinä pääpaino tulee hyvin pitkälti pysymään jatkossakin.

Karppanen valmentaa itse itseään. Se ei ole aivan tavallinen ratkaisu, mutta hänelle se on toiminut jo useamman vuoden.

–  Ei ole oikeastaan varsinaista henkilökohtaista valmentajaa koskaan ollut, lukioaikana oli lukiovalmentaja. Tuntui, että olen itse aika kiinnostunut ja perehdyn, etsin tietoa ja keskustelen eri valmentajien kanssa. Siitä on aika hyvin muotoutunut kuva ja käsitys, että mitä se vaatii. Olen kokenut sen ihan toimivaksi ja päättänyt, että mennään sellaisella systeemillä (että valmennan itse itseäni).

Hän kokee kesän ja syksyn harjoittelun sujuvan hyvin ja ongelmitta, mutta monena aikana keskustelukavereilla on käyttöä.

–  Ehkä hetket, joissa eniten on ollut haasteita, on se kisakauden kynnys ja kisakauden aikana se, miten löytää huippuvireen, että kisoissa olisi mahdollisimman hyvässä vireessä. Se, miten olemassa olevasta kunnosta saa kaiken kapasiteetin irti, miten sen saa viritettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä on ne suurimmat haasteet.

Valmentaminen tai ylipäätään lajin parissa pysyminen kiehtoo Karppasta myös uran jälkeen.

–  On sellainen ajatus, että jollain tavalla olisi lajin parissa mielenkiintoa työskennellä ja olisi annettavaa. Kiinnostaa myös suksihuollon puoli. Käytännössä itse olen vastannut hyvin pitkälti omasta kalustosta. Siinä olen oppinut aika paljon. Sekin kiinnostaa.

”Vastaavanlainen kehitysloikka voi itselläkin olla mahdollinen”

Karppanen on tuttu näky kaverinsa Remi Lindholmin kanssa treenaamassa. Lindholm on jo kehitysloikan arvokisahiihtäjäksi ottanut, joten yhdessä harjoittelu on monin tavoin mielekästä.

–  Kyllä siinä semmoista kovuutta saa. Hän on niin armoton harjoittelija ja tekee niin kovia harjoituksia, joten joutuu kyllä laittamaan itsensä koville. Kyllä siinä näkee, mitä työnteko harjoittelussa on. Miten kova vaatimustaso on ja miten kovalla keskittymisellä hän harjoittelee…siitä saa itsellekin inspiraatiota ja fiilistä, Karppanen sanoo ja jatkaa:

–  Koville siinä joutuu. Välillä joutuu ehkä hetkeksi aikaa irtautumaan siitä ja tekemään vähän omaa juttua. Palautua vähän ja sitten mennä taas sieltä hakemaan kovuutta treeneihin. Tiedän, että parhaimmillaan joissain treeneissä pystyn hyvin haastamaan ja tulemaan mukana. Se antaa itselleni uskoa, että vastaavanlainen kehitysloikka voi itselläkin olla mahdollinen.

Hiihtoliiton valmennusryhmät tulevalle kaudelle ovat vielä julkaisematta. Karppanen ei vielä tiedä, tuleeko paikkaa B-maajoukkueeseen, joten leirityssuunnitelmat ovat vielä sen osalta tarkentumatta. Hän aikoo joka tapauksessa harjoitella paljon Vuokatissa ja käydä heinäkuussa omalla leirillään Ylläksellä.

–  Ylläksellä on tosi hyvät jalkalenkkimaastot ja vähän vaihtelua Vuokatin olosuhteisiin. Toimiva paikka tehdä kesällä rullahiihto- ja juoksupainotteinen leiri.

Tulevan kauden tavoite on kirkas: Karppanen haluaa maailmancupiin, useamman kerran.

–  Se toki vaatii, että pitäisi heti päästä Rukalle ja siellä heti onnistua hyvin. On pakko yrittää virittää kunto heti alkukauteen hyväksi, että pääsisi sinne ja pystyisi tekemään sellaiset onnistumiset, että maailmancupin startteja voisi tulla lisää, realistinen urheilija sanoo.