– On ollut aika rikkonainen kausi, mutta siitä huolimatta olen onnistunut hyvin niissä paikoissa missä on pitänytkin onnistua. Olen saanut vietyä tasoani eteenpäin ja kehitystä on tullut edellisiin kausiin verrattuna varsinkin niissä asioissa mitä on yritettykin kehittää, Ahonen sanoo kaudestaan Maastohiihto.comille.

Tälle kaudelle Ahonen satsasi selkeästi vahvimmalle matkalleen perinteisen sprinttiin, joka oli arvokisamatka. Hän olikin MM-kisoissa sprinttipäivän paras suomalaismies (10:s).

–  Se on varmaan tulevaisuudessakin todennäköisin matka, jolla voin menestyä. Siihen panostettiin paljon maajoukkueleirityksessäkin ja itsekin omassa harjoittelussa. Se onnistui, joten täytyy olla tyytyväinen.

Mitä tästä kaudesta jäi rikkonaisuuden lisäksi huonommalle puolelle?

– Vapaan hiihto jäi tosi vähälle. Nyt lauantaina tulee (vapaalla) viestistartti, onkohan sen lisäksi kolme vai neljä vapaan starttia. Ensimmäinen henkilökohtainen pitkän matkan kisa oli viisikymppiä (Inarissa). Näkyy, etten päässyt alkukaudesta hirveästi kilpailemaan, ei tullut vapaan kisoja.

Tilanteessa on toki toisaalta hyväkin puoli, sillä vapaan kisat jäivät vähiin myös siksi, että Ahonen pääsi hiihtämään maailmancupia perinteisellä. Sprinttien lisäksi hän hiihti myös muutaman normaalimatkan kilpailun.

Ensi kaudella ei ole arvokisoja. Ahosella on jo ajatuksia tulevasta.

– Rikkonaisuus pitää saada pois, pitää säästyä paremmin terveenä ratkaisevissa paikoissa. Tänä vuonna just huonoimmalla hetkellä maailmancup-kauden alkuun sairastuin. Jotenkin siitä lähti huono kierre ja olin tosi herkässä sairastumaan, pieniä flunssia tuli silloin tällöin. Sen kun saisin kitkettyä ensi kauteen ja saisin sitä kautta enemmän vähän enemmän määrää tehtyä.

– Normaalimatkatkin voisi olla ensi kaudella isommassa tähtäimessä. Että tulisi kokonaisvaltaisesti paremmin nuo kaikki matkat. Vapaan hiihtoon pitää pikkuisen lisätä painoa, että saisin sitäkin tehtyä. Pystyn kuitenkin kunnossa ollessani hiihtämään sitä ihan kohtuullisesti.  Tour de Skin kaltaiset reissut olisivat ihan mielenkiintoisia jatkossakin, joten olisi hyvä, jos vapaa lähtisi toimimaan vähän paremmin.

Välillä on ollut keskustelua, pitäisikö Suomella olla erillinen sprinttimaajoukkue. Ahonen ymmärtää tilanteen monet puolet, ja oli sprinttipainotteiseen maajoukkuekauteensa tyytyväinen.

– Itselleni on aina sopinut hyvin, että tehdään sprinttipää edessä harjoittelua. En panisi pahitteeksi jos olisi sprinttereillä vielä enemmän omaa. Perusharjoittelu on hyvin samanlaista, tehoharjoitukset ovat ehkä vähän erilaisia (sprinttihiihtäjillä).

Maailmancupissa matkoja yhtenäistettiin tälle kaudelle naisille ja miehille. Ahosta muutos ei juuri hetkauta.

– Jos pitäisi valita, ehkä se 15 olisi parempi kuin 10. Nyt kun olen tänä vuonna hiihtänyt sprinttiä hyvin, kymppikin on tullut paremmin kuin aikaisemmin. Ei sillä oikestaan ole minulle suurtakaan merkitystä.

Mielenkiintoinen 30 kilometriä Rovaniemellä

Imatran Urheilijat johtaa Suomen cupin viesticupia 192 pisteen erolla Jämin Jänteeseen ja juhlan aihetta voi Ahosella olla Rovaniemellä myös henkilökohtaisessa cupissa, sillä hän on ennen päätösosakilpailua kolmantena. Palkintokorokesijaa uhkaavat lähimpinä veli Olli Ahonen ja seurakaveri Remi Lindholm.

– Varmasti pystyn suorittamaan sillä tasolla mihin on jääty. Viimeisen parin viikon ajan on alkanut painaa ja väsyttää tämä kausi. Ei sille oikein mitään voi, Ahonen sanoo hiihtäjille tutusta kevättunteesta.

Mielenkiintoinen kilpailu on sunnuntaina yhteislähdöllä hiihdettävä perinteisen 30 kilometriä. Pidemmät yhteislähdöt ovat Suomessa näissä ympyröissä harvinaista herkkua.

– Siitä voi tulla periaatteessa ihan mitä vaan. Varmasti siinä joudun tiukille. Jos ei kovimmilla ole haluja vetää, siitä voi tulla aika erilainenkin kisa. Vaikea sanoa. On Suomen tasolla niin erilainen kilpailu. Mielenkiintoinen kisa tulee.

Lue myös:

Suomen cup huipentuu Rovaniemellä – tässä lähtölistat, aikataulut ja livetulospalvelulinkki – Maastohiihto