–  Joka kisa on jännittänyt ihan hitokseen. Kun viestiä seurasin, sydän meinasi tulla ulos. Ihan järkyttävä jännitys, Roponen sanoo nauraen.

Roponen kilpaili ensimmäistä kertaa MM-kisoissa vuonna 2003. Hänen kahdesta matkastaan parempi oli 30 kilometriä vapaata, josta tuli 35. sija.

– Muistan 30:n kisasta, että tuntui, etten pääse ikinä sieltä maaliin. Se oli kyllä semmoista tuskien taivalta. Muutapa en siltä reissulta muistakaan, Roponen sanoo.

Kun Roponen saapui valmistavalta leiriltä kisamaisemiin, hänelle oli aina tärkeää päästä heti suksitestien pariin.

– Vaikka kisa ei olisi ollutkaan heti ensimmäisenä kisoissa, sain luottoa omaan kalustoon ja tutustumista latuun. Hyvän ruoan ystävänä sanon myös, että hyvä ruoka, parempi mieli. Muuten ei kannata murehtia asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

Roponen oli monena vuonna herkkulakossa talvella, ja se saattoi usein loppua arvokisojen jälkeen.

Kaikki Hopeasompa-kilpailut hyvinä muistoina mielessä

Sitä ennen hän oli ehtinyt jo kilpailla Salt Lake Cityn olympialaisissa. Roponen arvosti olympialaisia aina ”kovimpina ja hienoimpina” . Seuraavissa MM-kilpailuissa hän ylsi pariviestissä hopealle.

– Kaikesta kokemuksesta on hyötyä, kun tietää, mitä tulee tapahtumaan. Vaikka ihan samaa asiaa tehdään, hiihdetään. On aina erilainen jännitys ja odotukset, kun se on se päätähtäin.

Viikonvaihteessa Lahdessa kilpaillaan alle 16-vuotiaiden Hopeasompa, josta Roposellakin on omalta uraltaan yhä kirkkaana olevia muistoja.

– Ne oli aina kauden odotetuimmat kisat, tosi jännä oli mennä sinne. Ensimmäisessä Hopeasommassani pääsin viestijoukkueen kanssa hiihtämään. Meille annettiin porkkanaksi, että jos puolessa välissä (tuloslistaa) olette, saatte sata markkaa jakaa. Olimme 26:nsia, todella tyytyväisiä ja just puolessa välissä, Roponen muistelee hymyillen Seinäjoella olleita kisoja.

Hän muistaa hyvin asioita kaikista Hopeasompa-kisoistaan. Mutta mitä haluaisit sanoa 15–16-vuotiaalle itsellesi nyt?

– 15-vuotiaana oli kahdeksas Kotkassa, 16-vuotiaana voitin Savonlinnassa. Sanoisin vaan, että tämä on hyvä harrastus, katso vaan eteenpäin ja seuraa intohimoasi. Nauti matkasta ja tee parhaasi. Hiihtohan on tuonut elämääni aivan hirveästi kaikenmoista kokemusta ja tunteita laidasta ja laitaan. Hyvä, kun valitsin sen tien silloin. Edelleenkin suosittelisin valitsemaan.

Palkitsevaa valmennustyötä: ”Kaikki kannustavat toisiaan”

Nykyään Roponen on saanut nauttia myös kuntohiihtäjien valmentamisesta ja auttamisesta, mikä on ollut antoisaa.

– On ollut palkitsevaa nähdä. He ovat kiitollisia kaikesta avusta, innokkaita hiihtoon ja haluavat kehittyä, Roponen kuvaa.

– Meillä alkaa aina kesäkuun alussa uusi harjoituskausi. Meillä on tosi innokas, motivoitunut ja hyvä henki porukassa. Kaikki kannustavat toisiaan, Roponen sanoo Huippumoodi.fi:n kautta löytyvistä palveluista.

Kaikille sopivien ympärivuotisen harjoitusohjelmien lisäksi tarjolla on muutakin, kuten tasatyöntöhaasteita.