Uuden valmentajan myötä Vilma Nissinen on saanut ”lapsenomaista intoa” harjoitteluunsa
Viime vuonna pääkaupunkiseudulle muuttanut Nissinen kertoo, että muuton jälkeen hän alkoi kaipaamaan myös valmennuksellisia muutoksia. Espoossa asuva Jarmo Riski tuntui luontevalta valinnalta.
– Kaipasin vähän erilaista näkemystä vaihteeksi. Ajattelin, että nyt on oikea sauma, jos haluaa vielä uran aikana valmentajaa vaihtaa, kun muutaman vuoden sisään on parit arvokisat tulossa, Nissinen kertoo.
Uusi valmentaja on tuonut Nissisen harjoitteluun ja etenkin sen ohjelmointiin uusia elementtejä, jotka ovat tuntuneet toimivan hyvin.
– Rytmitys on aika selkeä. Silloin, kun treenataan, treenataan kovaa ja, kun kevennetään, niin kevennetään kunnolla. Olen kyllä tykännyt, että ei ole mitään tasaista puurtamista.
Pääpaino Nissisen alkukauden harjoittelussa on ollut lihaskestävyyden parantamisessa. Riski on avannut hänen silmiään ja uusia heikkouksiakin on löytynyt. Niiden kehittäminen on jo nyt tuottanut tulosta.
– Ollaan keskitytty siihen, että saisi tehoa jalkaan vapaan hiihdossa ja tekniikkaa paremmaksi. Kyllä nyt jo näkyy, että on tehty oikeita asioita.
– Nyt on ollut vähän sellainen lapsen into tuohon harjoitteluun. On päässyt kokeilemaan uusia juttuja ja kehittämään heikkouksia, joita ei välttämättä ole edes tajunnut, että on.
Riski toimii valmentajana myös uudessa Team Electrofitin joukkueessa, johon Nissinen kuuluu. Electrofitin tiimin kanssa tällä kaudella leireilevä Nissinen päätti jättäytyä pois B-maajoukkueesta.
– Koen, että meillä on tuossa aika hyvä paketti, kun on ulkomaanleirejä ja muitakin palveluita. B-maajoukkue taas leireilee Vuokatissa koko kauden. Kun oma valmentajakin on siinä, teen mielelläni hänen johdollaan hommia, Nissinen toteaa Electrofitin leiritykseen viitaten ja jatkaa:
– Uskon, että meillä tulee olemaan rento meininki ja hauskaa leireillä. Siinä on aika tiivis porukka ja kaikki tunnemme toisemme entuudestaan. Uskon, että siitä tulee hyvä kuvio, kun on kuntoilijoitakin mukana, eikä vain huippuhiihtäjiä.
Nissinen kertoo viihtyneensä pääkaupunkiseudulla hyvin, eikä ikävä entistä kotipaikkaa Vuokattia kohtaan ole päässyt iskemään.
– Toisaalta se Vuokatin hiihtoyhteisö on ihan kiva, mutta kun siellä on tarpeeksi kauan, se on aika raskasta. On ollut ihan kiva, ettei koko ajan ole joku kyselemässä, että mitenkäs aamun teho meni tai miten on muuten kulkenut.