Tossavainen kertoo, että viime kauteen lähdettäessä hän oli asettanut itselleen kovat tavoitteet. Vasta 20-vuotias urheilija on itseään kohtaan niin vaativa, että omat odotukset asettavat usein myös paineita.

Tästä syystä sairastelujen aiheuttama kunnon lasku oli Tossavaiselle psyykkisesti vaikeaa.

– Oli se henkisesti raskasta, kun olin asettanut itselleni hirmukovat paineet, mutta kisapaikalle lähtiessä tiesin, että en ole pystynyt harjoittelemaan edes kahta kokonaista viikkoa putkeen.

Tavallisesti kilpailemisesta nauttiva Tossavainen kertoo, että viime talvena hän olisi mieluummin tehnyt mitä tahansa muuta kuin pukenut numerolapun ylleen.

Hän ei kuitenkaan halunnut ottaa sitä riskiä, että pitkän tauon seurauksena kilpaileminen alkaisi tuntua pelottavalta.

– Halusin uskoa siihen, että kisat ovat hyviä treenejä. Sanoin monena kisa-aamuna kavereille, että en halua mennä kilpailemaan. Uskon kuitenkin, että tulevana talvena se tuntuisi vielä vaikeammalta, jos olisin viime kaudella jättänyt enemmänkin kisoja hiihtämättä.

Vaikka viime talvi kokonaisuudessaan on jäänyt Tossavaisen mieleen varsin epäonnisena, kertoo hän vaikeuksien opettaneen hänelle hyviäkin asioita.

– Vaikka kuinka haluaisin olla superihminen, jota ei koskaan väsytä tai, joka ei koskaan sairastu, se ei valitettavasti ole mahdollista. Opin olemaan vähän armollisempi itseäni kohtaan. Jos kisa tai treeni ei ole ennen mennyt aivan täydellisesti, olen ajatellut, että se on ollut ihan turhaa, mutta nyt pystyn löytämään onnistumisia myös suorituksista, jotka eivät ole olleet ihan täydellisiä.

Uuteen harjoituskauteen lähteminen ei ollut Tossavaiselle aivan helppoa, sillä vaikean talven jälkeen usko omaan tekemiseen oli huteralla pohjalla.

– Oli aika vaikea tilanne ja meni hetken aikaa, että sai treeneissä hyvän fiiliksen päälle.

Kun harjoitukset sitten lähtivät rullaamaan hyvin, tuli eteen jalkavamma. Viime aikoina Tossavaisen harjoittelu on koostunut tasatyöntölaitteesta, kuntopyörästä, uinnista ja vesijuoksusta.

Todennäköisesti juoksemaan hän ei enää syksyn aikana pysty, mutta toiveissa on, että rullahiihdon hän pystyisi parin viikon päästä aloittamaan.

– Tuntui, että olin juuri päässyt hyvään kuntoon ja, että kaikki oli mallillaan, mutta sitten tuli tällainen loukkaantuminen. Kyllä se vähän harmittaa, kun ajattelin, että tästä voisi tulla onnistunut harjoituskausi.

Lisävirtaa uudesta seurasta ja mahdollisuudesta päästä vaikuttamaan suomalaiseen huippu-urheiluun

Aiemmin Ylöjärven Ryhtiä edustanut Tossavainen hiihtää tulevalla kaudella Vantaan Hiihtoseuran väreissä. Esimakua uuden seuran toiminnasta hän sai heinäkuussa, kun Vantaan Hiihtoseuralla oli korkean paikan leiri Ranskassa.

Ensi talvelta hän odottaa innolla kotimaan parisprinttejä, joissa toiveena olisi päästä hiihtämään uuden seurakaverin Jasmi Joensuun kanssa.

Tossavainen valittiin myös Hiihtoliiton urheilijavaliokuntaan, jossa hän toimii maastohiihdon urheilijajäsenenä yhdessä Eveliina Piipon kanssa.

Tossavaisen mielestä viime keväänä perustettu urheilijavaliokunta on hyvä uudistus suomalaiseen huippu-urheiluun.

– Suomalaisessa huippu-urheilussa on paljon asioita, joita pitää pystyä muuttamaan. Urheilijoiden ääni pitää saada paremmin kuuluviin, sillä Helsingin pään toimistossa työskentelevät ihmiset eivät välttämättä näe, mitä se urheilijan arki oikeasti on ja, millaisissa asioissa tarvitsemme tukea.

Hän arvostaa sitä, että tuli nuoresta iästään huolimatta valituksi urheilijavaliokuntaan.

– On kiva, että siellä on muitakin kuin sellaisia, jotka ovat olleet kymmenen vuotta maajoukkueessa. Nuoret ehkä näkevät asioita vähän eri tavalla ja meillä myös oletetusti on uraa enemmän jäljellä. Voimme tehdä työtä omaa tulevaisuuttamme varten.

Lue lisää maastohiihtoaiheisia artikkeleita täältä tai osoitteesta ProXCSkiing.com.