Syyskuussa Suomen miehet kilpailivat Toppidrettsvekalla Norjassa. Ahonen vastasi tuolloin viimeisen päivän takaa-ajon parhaasta suomalaistuloksesta sijoittuen kymmenenneksi. Sprinttiä lukuun ottamatta Ahonen oli tyytyväinen Norjan rullahiihtokisojen kulkuunsa.

– Jalat saisivat olla sprinttiin vähän terävämmässä kunnossa. Aika paljon olen työntänyt tasuria ja se kulkikin ihan hyvin, mutta nopeampi liike ei vielä luonnistunut. Vapaan distanssi kulki yllättävänkin hyvin, vaikka en ole hirveästi satsannut vapaaseen. Se on merkki siitä, että ollaan hyvässä tilassa.

Perinteisen sprintti pysyy Ahosen mukaan hänen päämatkanaan myös jatkossa, mutta tähtäimessä ovat myös muut perinteisen matkat.

– Pertsan sprinttejä on maailmancupissa nyt vain kuusi kappaletta ja Suomen joukkueessa pitäisi olla tosi hyvä siinä lajissa, jos meinaa päästä ylipäänsä ne kaikki hiihtämään. Ajatuksissa on, että olisi kiva päästä hiihtämään myös normimatkoja.

Paljon jo nuoruusvuosinaan sairastellut Ahonen kertoo, että kulunut kausi on ollut siltä osin varsin poikkeuksellinen, ettei hän ole ollut kertaakaan kipeänä.
Hän osaa arvostaa terveitä päiviä erityisen paljon, sillä pitkien sairastelukierteiden takia hiihtouran päättäminen oli hänellä nuorempana vakavassa harkinnassa.

– Kyllä se hyvin lähellä oli, että hiihdot olisivat loppuneet jo nuorempana. Osaan arvostaa sitä, että olen päässyt tälle tasolle, enkä pidä sitä lainkaan itsestäänselvyytenä.

Sinnikkyys tuotti tulosta

Vaikeuksien jälkeen Ahonen oppi nauttimaan kilpaurheilusta uudelleen ja kairasi tiensä vielä maajoukkueeseen. Viime talvena hän oli Planican MM-sprintissä kymmenes.

– Nuorempana en olisi voinut kuvitella, että joku päivä nousisin vielä maajoukkueeseen. Mutta kyllä se varmaan vähän eri asia on nousta sinne 20-vuotiaana kuin pitkälti yli 25-vuotiaana.
Suurimman tuen Ahonen on aina saanut perheeltään. Sijoituksista riippumatta häntä on kannustettu aina.

– Vaikka on mennyt huonostikin, se ei ole lähtenyt kääntymään itseä vastaan sieltäkään suunnalta. Sillä on ollut iso vaikutus lapsesta asti, että aina on ollut hyvä työympäristö tehdä tätä hommaa.

Keskinäinen kilpailu B-maajoukkueeseen kuuluvan Olli-veljen kanssa on niin ikään ollut merkittävässä roolissa Ahosen polulla. Veljesten välinen kilpailu on kuitenkin pysynyt Ahosen mukaan aina positiivissävytteisenä.

– Se on maajoukkueen ohella isoin asia, joka vie eteenpäin, että löytyy noin läheltä tasokas sparraaja. Se on vähän niin, että samaan aikaan Ollille haluaa hävitä ja toisaalta hänet haluaa kaikista eniten voittaa. Se on vähän erilainen asetelma.

Lue lisää maastohiihtoon liittyviä artikkeleja tästä tai ProXCskiing.com-sivustolta.