Ennen kilpailukauden alkua Roivas ajatteli, että todella hyvässä kunnossa mahdollisuuksia voisi olla kymmenen parhaan joukkoon. Kaudesta muodostuikin hänen omia odotuksiaankin kovempi.

– La Diagonelan nelossija oli yksi kauden isoimmista onnistumisista. Totta kai se oli iso juttu, kun pystyin loppuun asti taistelemaan kolmannesta sijasta. Tuli muitakin hyviä hiihtoja, esimerkiksi Prato Piazzassa ja Marcialongassa loppunousua lukuun ottamatta.

Roivas uskoo, että syy hyvän vireen takana on kova työ ja useamman vuoden panostus nimenomaan pitkille matkoille. Myös hänen harjoituskautensa oli kokonaisuutena ehjä ja hän onnistui välttämään suuremmat sairastelut.

– Olen pystynyt tekemään asioita hyvin ja rytmittämään harjoittelua järkevästi. Totta kai kaikissa suorituksissa on aina parannettavaa ja on joitain osa-alueita, joita täytyy painottaa, mutta ei varmaan mitään isoja muutoksia tarvitse tulevalle kaudelle tehdä.

Kärkisijojen tuntumaan hiihtäminen on kasvattanut Roivaksen nälkää ja halu omien heikkouksien kehittämiseen on kova. Suurimmat kehityskohteet hänen mukaansa ovat kapasiteetin lisääminen sekä tekniikan kehittäminen. Etenkin jyrkkien haarajuoksua vaativien nousujen kapuaminen on kehityslistalla.

Kärkinimiin verrattuna Roivas uskoo olevansa myös hieman alakynnessä kalustonsa takia, sillä kärkipään hiihtäjien tapaan hänellä ei ole kaikkiin olosuhteisiin yhtä kilpailukykyisiä suksipareja.

Kokonaisuutena Roivaksen talvi oli kuitenkin myös huollon näkökulmasta onnistunut. Yksi epäonnistunut kokemus tuli kuitenkin helmikuussa hiihdetyssä Jizerskassa.

– Siellä meni moni asia pahasti pieleen suksesta ja voitelusta lähtien. Kun on pitkä matka, siinä tulee vielä paljon enemmän takkiin, jos ei kalusto- ja voitelupuoli toimi. Se oli sellainen vähän ikävämpi kokemus tältä kaudelta.