Hevoskuurispesiaalissa Anders Aukland: Juoksu on parasta harjoitusta kunnon kehittämiseen
Eräänä kauniina keväisenä iltana, kun Hevoskuurin toimittajalla ei ollut muutakaan tekemistä, päätti hän vaihteen vuoksi soittaa Norjaan Oslon lähistölle Lommedaleniin. Puheluun vastasi Anders Aukland, moninkertainen hiihdon arvokisamitalisti, joka on viimeiset vuodet keskittynyt hiihtomaratoneihin.
Hevoskuuri on noteerannut Auklandin kovat suoritukset aikoinaan myös juoksuradoilla, joten toimittaja päätti kysellä hiukan Andersin harjoittelusta sekä juoksuharjoittelun yhdistämisestä ja hyödyistä hiihtoharjoitteluun ja hiihtäjille.
Hei Anders! Terveiset Suomesta! Mitä Norjaan kuuluu? Kerro näin alkuun Hevoskuurin lukijoille hiukan itsestäsi.
– Hei! Ja kiitokset, ihan hyvää kuuluu! Asun tällä hetkellä Lommedalenissa aivan Oslon lähistöllä hiukan Oslosta länteen päin. Kotoisin olen Tönsbergistä, joka on Oslosta etelään satakunta kilometriä. Olen ammattihiihtäjä ja ollut sitä jo yli 15 vuotta. Nuorena vielä opiskelin, mutta 23–24-vuotiaasta lähtien olen ollut päätoiminen hiihtäjä.
Mitkä ovat sinun parhaat tuloksesi maastohiihdon puolelta ja entä hiihtomaratoneilta?
– Maastohiihdossa minulla on kaksi henkilökohtaista MM-hopeaa, vuonna 2003 30 kilometriltä ja 2005 50 kilometrin kilpailusta. Lisäksi viestissä voitin olympiakultaa Salt Lake Cityssä 2002 sekä MM-kultaa 2003. Maailmancupista minulla on viisi henkilökohtaista voittoa. Hiihtomaratoneista minulla on kaksi Marcialongan voittoa, 2 Birkebeinerin voittoa sekä yksi Vasaloppetin voitto.
Sinulla on myös vahva urheilutausta juoksijana. Kerro hiukan urheilutaustastasi ja siitä, miten lajivalinta meni sinun kohdallasi?
– Nuorena 10–11-vuotiaana aloin talvella hiihtämään sekä kesällä harrastamaan juoksua ja suunnistusta. 15-vuotiaana suunnistus jäi, ja siitä eteenpäin aina ensimmäisiin aikuisvuosiin saakka kilpailin kesällä juoksussa ja talvella hiihdossa.
Niin, kerropa hiukan noista juoksusaavutuksistasi ja parhaimmista ajoistasi. Nehän ovat hiihtäjälle tosikovia aikoja.
– Norjan mestaruuskisoista minulla on viisi kultaa nuorissa. Parhaat aikani radalta ovat: 800 metriä: 1.55, 1500 m: 3.46, 3000 m: 8.02 ja 5000 m: 13,57. On huomioitava, että nuo ennätykset ovat kaikki nuoruusvuosiltani ja ensimmäisiltä miesten sarjan vuosiltani. Silloin kun olisin ollut kestävyysjuoksijana parhaimmillani, olin jo päättänyt keskittyä maastohiihtoon.
Aivan, kerro miten tuo keskittyminen hiihtoon ja juoksuun panostamisen lopettaminen tapahtui?
– Olin tosiaan pärjännyt varsin tasapuolisesti sekä hiihdossa että juoksussa. Sitten nuorena miehenä noin 22–23-vuotiaana pääsin Norjan maajoukkueryhmiin mukaan hiihdossa. Pääsin siis samoille leireille ja toimintaan mukaan yhdessä Vegard Ulvangin ja Björn Dählien kanssa, mikä oli äärimmäisen innostavaa ja motivoivaa nuoren urheilijan näkökulmasta. Hehän olivat juuri silloin maailman ehdottomia huippuhiihtäjiä, joten parempaan kouluun ei ollut mahdollista päästä. Ehkä tärkein syy kuitenkin oli se, että juoksussa ei ollut tullut enää kehitystä siihen malliin kuin olisi pitänyt. Kehittyminenhän on kuitenkin urheilussa se, mitä tavoitellaan ja kun juoksussa näin ei ollut hetkeen tapahtunut, mutta hiihdossa oli, niin päätin panostaa lopullisesti pelkästään hiihtoon. Toki juoksu on ollut tärkeässä roolissa yhtenä pääharjoitusmuotonani koko hiihtourani ajan. Juoksen yhä edelleen kesällä paljon.
Joo, kerro lisää juoksutreeneistäsi. Hevoskuurin lukijat kuulisivat kovin mielellään sinun juoksuharjoittelustasi.
– Kuten sanoin, juoksen siis edelleen kesällä paljon. Minusta juoksu onkin kaikkein paras harjoitusmuoto kunnon kehittämiseen. Nykyään juoksen paljon metsässä ja maastossa, sillä siinä tulee hyvin luonnollista vaihtelua. Lisäksi harjoittelen myös ylämäkijuoksua. Olen minä myös joissain vuorijuoksu/ylämäkijuoksukisoissakin käynyt, mutta enemmän pidän maastojuoksusta ja ylipäätään kovavauhtisesta juoksusta. Vuorijuoksussa kun vauhdit ovat luonnollisesti paljon hitaammat. Lisäksi teen edelleen kesäisin intervallitreenejä juosten. Suosikkiharjoituksiani ovat 400 metrin vedot radalla sekä 1000 metrin vedot hiekkatiellä. Nyt on ajatuksena osallistua kesällä joihinkin juoksukilpailuihin, joten tulen edelleen tekemään nopeusharjoittelua juoksemalla. Talvisin en ole enää viime vuosina juoksuharjoittelua tehnyt.
Miten sinun mielestäsi juoksu sopii harjoitusmuotona hiihtäjille?
– Se sopii erittäin hyvin. Tosin hiihto on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Silloin, kun vielä hiihdettiin enemmän väliaikalähtökisoja pitkillä reiteillä, joissa oli pitkiä hiihdettäviä nousuja, juoksu oli mitä parhain harjoitusmuoto hiihtäjille. Ylämäkien perinteisen vuorohiihtohan on hyvin pitkälle samanlaista, kuin mitä juoksu on. Nyt hiihdossa on siis tapahtunut muutos, reitit ovat lyhyempiä ja pitkiä nousuja ei enää ole, on paljon yhteislähtökisoja, joissa tarvitaan kirikykyä, perinteisen hiihdossa on enemmän tasatyöntöä jne. Nykyhiihtäjillä onkin paljon enemmän voimaa ja massaa ja he eivät ole juoksijoina enää yhtä hyviä, kuin mitä hiihtäjät olivat aiemmin.
Aivan, kaikki muuttuu aikanaan. Sinäkin olet siirtynyt nyt normaalimatkoilta pidemmille matkoille ja kierrät hiihtomaratonkiertuetta. Olet siis itsekin joutunut muuttamaan harjoitteluasi. Hiihtomaratoneissahan korostuu tasatyönnön osuus, sillä profiilit ovat usein loivempia ja pitkät pätkät mennään pelkästään tasatyöntöä. Miten sinä olet tämän ottanut huomioon? Entä teetkö joitain tasatyönnön erikoisharjoituksia?
– Joo, minäkin olen muuttanut harjoittelua ja voiman ja tasatyönnön osuus on korostunut. Hiihdän nykyään kesäisin paljon rullasuksilla ja teen tasatyöntöharjoituksia. Kuntosalilla käyn pari kertaa viikossa. Teen myös paljon tasatyöntöintervalleja rullilla. Näistä lyhyet vedot ovat kovia 1–3 minuutin vetoja, jotka vedetään täysiä kovalla vauhdilla. Lisäksi teen pidempiä vetoja ylämäkeen, nämä kestävät 7–8 minuuttia ja näillä haetaan nimenomaan lajivoimaa. Lisäksi teen luonnollisesti pitkiä lenkkejä, jotka kestävät 3–4 tuntia, siis aika lähelle saman verran mitä hiihtomaratonitkin. Usein saatan myös kiristää vauhtia tasaisesti pitkien lenkkien loppuun, kuten kisoissakin tapahtuu. Mutta harjoitteluuni kuuluu siis sekä kovat intervallit että pitkät rauhalliset lenkit.
Norjahan on ollut kestomenestyjä hiihdossa ja hallinnut pitkään maastohiihtoa. Osaatko sanoa, miten norjalaisten harjoittelu eroa muiden maiden harjoittelusta?
– Tuohon en osaa sanoa täsmällistä vastausta, sillä en tiedä niin tarkkaan, miten muissa maissa harjoitellaan. Ei harjoittelussa varmaankaan kovin suuria eroja ole. Sen tiedän, että norjalaiset ovat erittäin hyviä rullahiihdossa ja harjoittelevat kesäisin paljon rullilla. Muutenkin norjalaiset ovat ylipäätään hyviä harjoituskauden sulanmaan harjoittelussaan. Silloin tehdään paljon hyviä kehittäviä harjoituksia. Muuta en nyt keksi tähän paikkaan.
Entä mitä vaaditaan hyvältä pitkien matkojen hiihtäjältä? Nämä hiihtomaratonithan ovat enemmän olleet ”vanhojen partojen heiniä”, kuinka paljon nuoria on mukana kiertueella?
– Hyvän pitkien matkojen hiihtäjän pitää olla luonnollisesti kestävä ja hyvä 50km:n hiihtäjä. On jaksettava loppuun asti eikä saa katketa. Voimanjako on siis tärkeää ja taktinen osaaminen. Ja nykyään pitää tosiaan olla myös hyvä tasatyöntäjä, jotta voi pärjätä. Voimaa ja kestävyyttä siis tarvitaan. On totta, että ennen monet maastohiihdon maailmancup-kiertäjät siirtyivät vanhempina kiertämään hiihtomaratoneita ja ovat näitä myös hallinneet. Nyt on kuitenkin ollut havaittavissa, että yhä enemmän myös nuorempia hiihtäjiä on tullut kiertueelle mukaan ja siellä on potentiaalisia kavereita mukana. Osa heistä on ehkä niitä, jotka kaipaavat kunnon vanhan ajan hiihtoa, eivätkä niin pidä tästä hiihdon nykysuuntauksesta.
Ensi vuosi on arvokisojen välivuosi ja mm. Petter Northug on sanonut osallistuvansa Vasaloppettiin. Mitä ajattelet hänen mahdollisuuksistaan 90 km:n hiihtomaratonilla?
– Siitä tulee varmasti mielenkiintoista. Mutta kyllä Petter on niin uskomaton kaveri, että uskon hänen pärjäävän. Hän hallitsee kaikki matkat sprintistä 90 km:iin saakka. Monet muut uudet yrittäjät voivat hiipua ensi vuoden kisassa, mutta uskon että Petter jaksaa loppuun saakka. Tosin se on varmaa, että maalissa hän tulee olemaan väsynyt mies. Emmekä me helpolla anna hänen voittaa Vasaloppettia.
Tusen takk for et kjempefint intervju og ha en fin sommer!
Pari esimerkkiharjoitteluviikkoa:
Keskivertoharjoitusviikko kesältä, jolloin Anders oli hiihtäjä, mutta kilpaili edelleen juoksussa.
vko 28 heinäkuu 1996:
maanantai: 1. harj: juoksu 30 min, 2. harj: juoksu 50 min, mukana 1×500 hiekkatiellä 1.27 +3 spurttia 100m kiihtyen
tiistai: 1. harj: juoksu 30min, 2. harj: 3000m radalla 8.16 yksin
keskiviikko: 1. harj: rullahiihtoa perint. 1.45h, 2. harj: nopeutta ja voimaa radalla + ylämäessä
torstai: 1. harj: juoksu 1 h, 2. harj: rullahiihtoa vapaa 1.45h
perjantai: 1. harj: juoksu mäki-intervalli kovaa 5×5.15+2×2.15, 2. harj: melontaa 2h
lauantai: 1. harj: juoksu pitkälenkki maastossa 3h
sunnuntai: 1.harj: intervallijuoksu radalla 5x800m 2.10, palautus 200m hölkkää, 2. harj. rullahiihto tasatyöntö 2 h
Kesäharjoitusviikko nykyään:
maanantai: 1.harj: rullahiihto perint. 4h tasatyöntöä lopussa, 2. harj: juoksu 1h kiihtyen loppuun
tiistai: 1. harj: juoksu intervalli 2x20min maastossa kynnyksellä, 2. harj: voimaa 45min
keskiviikko: 1. harj: juoksu maastossa rauhallisesti 2.10h, 2. harj: voimaa 50min
torstai: 1. harj: rullahiihto perint. intervalli ylämäkeen yksipotkuista 6x8min kynnyksellä
perjantai:1.harj: juoksu intervalli 7x1000m hiekkatiellä 3.15-3.00, 2. juoksu 1.15h
lauantai: 1.harj: rullahiihtoa perint. 2.30h, 2. harj: melontaa 2.20h
sunnuntai: 1.harj: rullahiihto tasatyöntö 2.30h, 2. harj: melontaa 1.20h
– Tero Viljanen