Moi Oona! Sinulla on varsin vaikea ja vammojen sävyttämä kausi takana. Teetkö siitä vielä hieman yhteenvetoa ja mikä on tilanteesi tällä hetkellä?

– Maaliskuun lopusta lähtien on ollut vaikeaa aikaa. Ensin pohjeluu, sitten kuukausi kivutonta aikaa, kunnes polvi tulehtui ja pakotti parin kuukauden juoksutaukoon. Tämän lisäksi olen sairastellut useaan otteeseen. Viimeinen kuukausi on kuitenkin nostanut kuntoa nopeasti sekä mielialaa vähintäänkin samassa tahdissa. Polvi parantui ja olen päässyt takaisin juoksuharjoittelun pariin. Malttia juoksun lisäämisen kanssa kuitenkin pidetään, jotta pysyisin jatkossa ehjänä. Luultavasti juokseminen ei ollut syynä polvivaivaan, koska määrät olivat vaivan tullessa edelleen alle sadassa viikkokilometrissä, mutta varovainen täytyy siitä huolimatta olla.

Millaista sinun harjoittelu on näinä viime kuukausina ollut?

– Polvivaiva esti juoksun lisäksi myös pyöräilyn ja vesijuoksun, minkä vuoksi krooliuinti ja hiihto olivat pitkään oikeastaan ainoat mahdolliset harjoitusmuodot. Valitettavasti opinnoissa oli sellainen vaihe, että minun oli vietettävä paljon aikaa Jyväskylässä ja yritettävä löytää hiihtomahdollisuuksia viikonloppuisin. Matkustelua siis kertyi niin hiihtoputkiin kuin ensilumenladuillekin. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut vain fiksumpaa lähteä pohjoiseen ja antaa opintojen venyä, mutta en millään uskonut pelkän tulehduksen vaivaavan näin pitkään. Marraskuussa lähinnä kisasin viikonloput ja arkipäivisin hiihtelin Laajavuoren 400 metrin kierrosta sekä totuttelin juoksuaskeliin.

Olet osallistunut tosiaan jo useampaan hiihtokilpailuun, muun muassa Vuokatin ja Rovaniemen Suomen Cupin osakilpailuihin. Miten nuo kilpailut mielestäsi sujuivat?

– Alkukauden hiihtokisoista on jäänyt vähän sellainen ”OK”-fiilis. Ei mitään huippuhiihtoa, muttei aivan surkeaakaan. Harjoittelu varsin mäettömissä olosuhteissa ja kovien hiihtotreenin puute näkyy tekniikassa selvästi. Uskoisin, että meno tästä vielä paranee, jos saan alle kilometrejä vaihtelevissa maastoissa. Itsenäisyyspäivän aikoihin meillä oli seuran leiri Vuokatissa ja ainakin oma tunne on se, että jo lyhytkin aika muutti hiihtoani paljon parempaan suuntaan. Kisaamaan en kuitenkaan ole päässyt pariin viikkoon, joten vaikea arvioida, mikä tilanne tällä hetkellä on. Juoksu on siinä mielessä helpompaa, että kello kertoo tarvittaessa milloin vain, missä mennään!

Kuinka painotus menee harjoittelussasi hiihdon ja juoksun välillä näin talvisin?

– Painotus hiihdon ja juoksun välillä menee kyllä puhtaasti juoksun ehdoilla. Kun olen päässyt pikkuhiljaa takaisin juoksun makuun, olen tajunnut, kuinka paljon siitä nautinkaan. Siksi päälajiakaan ei tarvitse pitkään pohtia. Hiihtoa pidetään kuitenkin tällä hetkellä mahdollisimman paljon mukana, koska en voi vielä juosta yhtä paljon kuin harjoittelen.Hiihto kuuluu tärkeänä osana Oona Kettusen talven harjoitteluun. Kuva: Aapo Laiho

Entäs talven hallikausi, aiotko juosta kuinka hallikisoja tänä talvena? Ja onko pidempiä etelän juoksuleirejä luvassa talvella?

– Mitään varsinaisia päätöksiä hallikauden suhteen ei ole vielä tehty. Kunto luultavasti jatkaa nyt nopeaa nousua juoksuharjoittelun edetessä, mutta lopullinen osallistumispäätös tehdään vasta kisojen kynnyksellä. Tähtäin on kuitenkin kesään ja Tallinnan nuorten EM-kilpailuihin. Sekä hiihto- että hallikisoihin osallistun niin, että ne tukisivat kauden päätavoitetta mahdollisimman hyvin. Etelään en aio talvella lähteä, koska minun on hyvä olla Suomessa, jossa voin tehdä laadukkaita harjoituksia myös sukset jalassa.

Loppuun vielä kysymys, että millainen on urheilija-opiskelija Oona Kettusen joululoma ja joulupyhien vietto?

– Joulu on pyhitetty perheelle, rentoutumiselle ja stressittömyydelle. Harjoittelua nämä ”pyhitykset” eivät kuitenkaan estä, sillä urheilu on koko perheen yhteinen elämäntapa ja treenaaminen suosikkipuuhaani. Joulun pyhät vietämme sukulaisten kanssa ja sen jälkeen on tarkoituksena etsiä lunta. Tammikuun alussa on nuorten SM-hiihdot Kokkolassa ja ainakin näillä näkymin minut nähdään mukana kilpailemassa.

Kestävyysurheilu.fi toivottaa Oona Kettuselle oikein hyvää joulua ja menestyksekästä uutta vuotta kaudella 2015!

– Tero Viljanen