Korkeanpaikanharjoittelu – missä mennään Suomessa?
Olympiakomitean kestävyyslajien lajiryhmävastaava Olli-Pekka Kärkkäinen kertoo Kestävyysurheilu.fin haastattelussa näkemyksiään korkeanpaikanharjoittelun hyödyntämisestä, sekä tulevista mahdollisuuksista ja haasteista. Kärkkäinen antaa myös vastauksen kysymykseen missä vaiheessa uraa huippua tavoittelevan urheilijan kannattaa ja toisaalta pitää hakea kokemuksia korkeanpaikanharjoittelusta.
Ennen MM-hiihtoja maajoukkueelle tarjottiin mahdollisuutta virittää huippukuntoa Seiser Almissa noin 2000 metrin korkeudessa. Tätä mahdollisuutta ei käyttänyt kuin Krista Pärmäkoski. Osa urheilijoista kommentoi, että korkeanpaikanharjoittelu ei sovi heille. Onko todella niin, että korkeanpaikanharjoittelu ei sovi joillekin vai eikö sitä vain osata hyödyntää yksilöllisesti riittävän hyvin?
– Varmasti sekä että. Kyllähän korkeanpaikan harjoittelussa yksilölliset erot ovat isoja. Kuinka keho reagoi hypoksiaan, miten korkealla pystyy harjoittelemaan ja mikä harjoittelun ja korkealla olon vaikuttavuus on. Sitä tässä kestävyyslajien yhteistyöhankkeessa koitetaan selvittää. Keräämme eri lajeista yksilöllistä dataa ja näemme miten ihmiset reagoivat korkeanharjoitteluun, sanoo Kärkkäinen ja jatkaa:
– Aihe on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen, sillä Pekingin talviolympialaiset käydään noin 1700 metrin korkeudessa ja se on oikeasti jo vakava korkeus. Ei ehkä riittävä, jotta saataisiin hematologisia muutoksia jos sinne mentäisiin treenaamaan, mutta suoritukselle korkeus asettaa aika paljon tulppaa, jos siihen ei olla sopeuduttu. On huomattava, että joillekin korkealla kilpaileminen ja harjoittelu voi olla jopa vahvuus.
Hiihtomaajoukkueen valmistautumisprojektia Pekingiin vetää Olli Ohtonen. Kärkkäinen sanoo, että hyvä mallia valmistautumiseen on olla kaksi viikkoa korkealla Keski-Euroopassa ja matkustaa sen jälkeen lähes suoraan Pekingiin.
– Aikaeronkin takia Pekingiin on syytä matkustaa ajoissa ja sopeutuminen korkeaan ilmanalaan jatkuu edelleen siellä. Ei ole hyväksi olla pitempään kotona korkeanpaikanleirin jälkeen.
Erityisesti kestävyysjuoksun puolella on hyödynnetty viimeistelyleiriä korkealla myös merenpinnan tasolla käytäviin kisoihin. Korkealta on tultu onnistuneesti lähes suoraan starttiviivalle. Hyödynnetäänkö tätä mahdollisuutta tarpeeksi suomalaisessa kestävyysurheilussa?
– Joissakin lajeissa hyödynnetään. On huomioitava, että myös onnistunut viimeistelyleiri vaatii runsaasti aiempaa kokemusta korkeanpaikanharjoittelusta, jotta yksilölliset erot osataan ottaa huomioon myös alas tultaessa, näkee Kärkkäinen
Onko niin, että jos urheilijalla on taustalla runsaasti onnistunutta korkeanpaikanharjoittelua, myös lyhyempi viimeistelyleiri korkealla tarttuu paremmin?
– Kyllä. Runsas korkeanpaikanharjoittelu näyttää jättävän elimistöön muistijälkiä, joiden myötä sopeutuminen tapahtuu nopeammin ja vaste on parempi.
Pajulahti avaa uusia mahdollisuuksia
Pajulahden urheiluopistolle rakennetaan parhaillaan uutta hotellia, josta tulee löytymään kahdeksan alppimajahuonetta. Kärkkäinen uskoo, että tämä avaa uusia mahdollisuuksia suomalaisurheilijoille.
– Korkealle mentäessä sopeutumista on mahdollisuus helpottaa alppihuoneen avulla ja toisaalta korkeanleiriä on mahdollisuus jatkaa kotimaassa. Samalla on mahdollista tehdä kovempia treenejä merenpinnan tasolla kuin esimerkiksi jäätiköllä.
Kärkkäinen kertoo, että lopullisia suunnitelmia Pajulahden alppihuoneiden hyödyntämisestä ei ole.
– Ne ovat Pajulahden rakennuttamia ja omistamia. Katsotaan minkälaiseen diiliin maajoukkueet alppihuoneiden hyödyntämisestä pääsevät Pajulahden kanssa.
Kärkkäinen kertoo, että muutamat urheilijat hyödyntävät tällä hetkellä myös alppitelttoja. Alppiteltan hyödyntämisestä on kertonut ainakin Aku Partanen Ilta-Sanomien haastattelussa.
– Alppitelttojen hyödyntämisestäkin kerätään tietoja. Miten se sopii urheilijalle A ja miten urheilijalle B. Mikä on hypoksian vaikutus, jos sen altistuksessa ollaan kahdeksan tai kymmenen tuntia päivässä. Esimerkiksi Mo Farah on saanut sillä hyviä tuloksia ja käyttää sitä erittäin paljon perinteisen korkeanpaikanharjoittelun lisäksi.
Missä vaiheessa uraa huippua tavoittelevan urheilijan kannattaa ja toisaalta pitää hakea kokemuksia korkeanpaikanharjoittelusta?
– Korkealle ei pidä mennä, jollei urheilija ole hyvin harjoitellut ja terveenä. Muussa tapauksessa aiheutetaan vain hallaa. Korkeapaikanharjoittelu ei ole mitään oikotie ja junioreilla on paljon tehtävää ennen korkeanpaikanleirejä. Kun lähestytään aikuisten sarjaa, harjoittelu on hyvällä mallilla ja takana onnistuneita harjoitusjaksoja, niin sitten varovasti kokeillen. Voidaan hakea joko suoraa tai välillistä hyötyä. Jos kisat ovat korkealla, sopeutuminen sinne on täysin välttämätöntä, päättää Kärkkäinen
-Petri Ikävalko