Hei Thierry! Palataanpa vielä hetkeksi viime kauteen. Se oli jälleen aivan loistava ja voitit melkein kaikki kilpailut. Vain Vuokatin keskimatkalla sattui pieni työtapaturma ja saavutit ”ainoastaan” hopeaa. Miten itse kommentoisit viime kauttasi? Oliko se sinun paras kautesi ikinä ja voitko tästä enää parantaa?

– Kyllä, kausi 2013 oli ehdottomasti yksi minun parhaista kausistani, mikä piti sisällään myös paljon enemmän kilpailuja kuin edellisinä vuosina ja ”voittokurssi” oli hyvä koko vuoden. Mutta silti sanoisin, että minulla oli parempi kausi 2007, jolloin voitin kaksi MM-kultaa ja maailmancupin kaikki osakilpailut. Myös kausi 2011 oli erittäin spesiaalivuosi kolmen MM-kullan johdosta. Mikäli jatkan huipputasolla, se on sen takia, että uskon edelleen, että voin yhä tulla paremmaksi suunnistajaksi. Mutta se ei tarkoita sitä, että voittaisin enemmän kilpailuja kuin aiemmin. Esimerkiksi, en ole varma että olisin juossut parempaa kilpailua urallani kuin mitä oli 2003 MM-kisojen keskimatka, mutta silti sanoisin, että olen tänä päivänä paljon parempi suunnistaja kuin mitä olin vuonna 2003. Joskus on olemassa eroja tulosten ja kokonaissuorituksen välillä.

Entä MM-kilpailut Vuokatissa ja Suomessa, mitä ajattelet niistä näin jälkikäteen muutama kuukausi kisojen jälkeen? Millaiset ne olivat sinulle kokemuksena ja oliko niissä jotain erityistä? Entä millaiset suoritukset mielestäsi teit pitkällä matkalla, keskimatkalla ja viestissä?

– Totta kai MM-kisat Vuokatissa olivat kauden ykköstavoitteeni ja ne olivat myös entistä tärkeämmät ja erityiset, koska ne eivät olleet kaukana Joensuusta. Olin hyvin rentoutunut ennen pitkää matkaa, koska olin saanut hyvää palautetta ja vahvistusta koko kevään, vaikken tuntenutkaan itseäni niin vahvaksi kuin Suomen MM-kisojen aikaan muutamaa viikkoa aiemmin tai Oringenillä viikkoa myöhemmin. Annika (avopuoliso Annika Billstam) oli kipeä ennen MM-kisoja ja hieman arvuuttelen, kuinka paljon sillä oli vaikutusta minun kuntooni. Joka tapauksessa, pitkä matka oli täydellinen startti minun MM-viikolle, mutta ehkä se toi myös liikaa itseluottamusta. Enkä missään vaiheessa löytänyt hyvää rytmiä keskimatkan finaaliin. Se oli valtava pettymys. Sen takia, motivaatio oli todella helppo löytää viestiin, vaikka emme enää taistelleetkaan kärkisijoista, kun starttasin ankkuriosuudelle. Kaiken kaikkiaan MM-kisat antoivat hyvän kuvan minun koko kaudesta, jossa olin hyvin varma pitkällä matkalla ja viestissä, mutta minun oli taisteltava enemmän tekniikkani kanssa keskimatkalla.

Thierry Gueorgiou (kesk.) voitti pitkän matkan maailmanmestaruuden Vuokatissa ennen Jani Lakasta ja Edgars Bertuksia. Kuva: Hevoskuuri.fiEntä sinun tulevaisuuden suunnitelmasi? Oletko jo päättänyt, kuinka pitkään sinun urasi kestää ja mitä ajattelet tällä hetkellä ensi kesän Italian MM-kisoista?

– Minulla ei ole pitkän tähtäimen suunnitelmia ja olen enemmän vuosi kerrallaan suuntautunut. Joten, aloitan vuoden 2014 Italian MM-kisat päätavoitteenani. Nautin elämästäni todella paljon tällä hetkellä juuri sellaisenaan kuin se nyt on. En halua lopettaa uraani vain tajutakseni, että minun olisi pitänyt jatkaa.

Mennäänpä sitten sinun harjoitteluusi. Miten ja kuinka paljon sinä normaalisti harjoittelet kauden jälkeen? Kuinka paljon suunnistat silloin. Entä milloin yleensä aloitat tavoitteellisen harjoittelun seuraavaa kautta varten?

– Minulla ei ole mitään selviä suunnitelmia tälle jaksolle ja yritän varmistaa, etten ala harjoittelemaan kovaa ennen kuin tunnen itseni taas henkisesti tuoreeksi. Se voi olla iso virhe, jos aloittaa liian aikaisin ja tuntee itsenä tyhjäksi jo ennen kuin kausi alkaa. Yleensä minulla on 1. joulukuuta takaraja ja se on päivä, jolloin minun kropan pitäisi kestää tai tukea jälleen kovaa harjoittelua. Joten se tarkoittaa sitä, että marraskuu on enemmän valmistava kuukausi, jolloin lisään vähitellen harjoitusmääriä. Minusta marras- ja joulukuu on paras jakso minun tekniikkani kehittämiseen, koska silloin ei ole yhtään kilpailua jakson aikana. Voin todella tehdä töitä syvällisesti ja tehdä muutoksia, varsinkin silloin kun ei ole lunta maastossa. Totta kai harjoitusleirit ulkomailla tammi- ja helmikuussa ovat hyviä paikkoja tehdä töitä tekniikan parissa, mutta se vie aina hetken rikkoa huonoja rutiineja. Joten kauden jälkeen, kuten esimerkiksi viime kauden jälkeen, jossa näin paljon puutteita tekniikassani, on tärkeää aloittaa niin pian kuin mahdollista. Tämän takia minulla on vähintään yksi suunnistusharjoitus päivässä.

Olet muuttanut Ruotsiin ja Skandinaviaan joten sinun talviharjoittelusi on muuttunut. Miten ja kuinka paljon se on muuttunut? Hiihdätkö nyt myös talvisin ja mitä muuta teet? Kuinka usein menet etelään lumettomille seuduille harjoittelemaan ja leireille?

– No, on tosi vaikeaa verrata näitä kahta talvea, jotka olen ollut Ruotsissa. Viime vuosi, paikallisten ihmisten mukaan, oli yksi heikoimmista Uppsalassa suunnistuksen kannalta ja lunta oli 20-30 cm joulukuusta huhtikuun puoliväliin. Sopeuduin tilanteeseen tekemällä monta intensiivistä harjoitusleiriä (2-3 viikkoa/kuukaudessa) Portugalissa, Espanjassa tai Italiassa. Kun olin kotona, niin pääasiassa lepäsin, hiihdin tai luistelin. Tämä oli oikein hyvä yhdistelmä. Toistaiseksi tämä talvi on ollut täysin erilainen ja maastot ovat täysin lumettomia ja voin tehdä erinomaisia tekniikkaharjoituksia suoraan kotioveltani. Mutta olen suunnitellut jo muutaman harjoitusleirin Portugalissa ja Espanjassa tammikuulle. On aina ollut tärkeää, etten ole lopettanut suunnistamista viikkoa pidemmäksi ajaksi.

Millaisia tekniikkaharjoituksia sinä teet sitten talvella, kun maastossa on lunta ja et voi mennä metsään suunnistamaan?

– Kuten sanoin, voin olla viikon kärsivällinen ja katsoa lumihiutaleiden laskeutumista, mutta tämän jälkeen tulen täysin hulluksi, mikäli minulla ei ole suunnistuskarttaa kädessäni. Joten, tarkistan nopeasti lennot lumettomiin maastoihin. Totta kai, voin pelata joskus muutaman tunnin catching featuresia (suunnistuspeli) tai ottaa kartan mukaan vesijuoksuun, mutta ammattilaissuunnistajana minulla on mahdollisuus ja joustovaraa vaihtaa ilmastoa muutamassa tunnissa tarpeen vaatiessa.

Talven olosuhteet ovat pitkälti samanlaiset Suomessa ja Ruotsissa. Millaisia ohjeita antaisit nuorille suomalaissuunnistajille tekniikan kehittämiseen talvella, kun maastossa on liian paljon lunta suunnistamiseen? Voisivatko he tehdä esimerkiksi jotain kotona? Entä millaisia ohjeita annat fyysiseen harjoitteluun?

– Kuten olen sanonut, niin suunnistus on aina parasta harjoittelua suunnistajalle. Joten, mikäli koko maa ei ole lumen peitossa, niin heidän olisi etsittävä niitä lumettomia paikkoja. Mitä minä tiedän, niin Turun seutu pysyy varsin pitkään lumettomana ja voisi tarjota erinomaisia maastoja talvella. Mutta mikäli koko maa on lumen peitossa ja heillä ei ole mahdollisuutta matkustaa esimerkiksi koulun tai työn takia, parasta mitä silloin voi tehdä, on ”valmistaa” kroppasi niin hyvin kuin mahdollista kevättä varten. Tällä tarkoitan peruskunnon kohottamista, lihaskunnon, sisähallivetojen, pitkien hiihtojen, painonhallinnan yms. avulla. Tämän jakson aikana on tärkeää ylläpitää unelmaasi katsomalla vanhoja karttoja kauden päätavoitteesi maastosta. On helpompi ylläpitää korkeaa motivaatiota, kun tietää minkä puolesta taistelee.

Hevoskuuri kiittää Thierryä näistä erittäin mielenkiintoisista ajatuksista ja toivottaa onnea uuteen kauteen ja ensi kesän Italian MM-kisoihin.

– Tero Viljanen