4.10.2011

Saatesanat henkisen valmentautumisen juttusarjan merkityksestä:

Viimeiset kaksi viikkoa olen elänyt ristiriitaista aikaa. Isäni kanssa kirjoittamaani henkisen valmentautumisen juttusarjan ensimmäiseen osaan tullut voimakas palaute sai ihmettelemään, millaisessa maailmassa me elämme. On hyvä asia, että ihmiset pääsevät purkamaan hämmennystään, jota juttusarjan ensimmäinen osa ilmeisen paljon herätti. Hämmennyksessä on kehityksen siemen. Toisaalta on huono asia, jos ajattelevat lukijat petetään, eikä jatko-osia julkistettaisi.

Suunnistusliiton virallinen kanta on, että liiton päätoiminen valmentaja ei saa aiheuttaa edes positiivista hämmennystä. Sen sijaan asioita pitäisi aina pyrkiä yksinkertaistamaan. Minulle tämän juttusarjan sisältö on sydämeni asia. Siihen on kiteytetty oma ymmärrykseni ja kokemukseni huippu-urheilun merkittävimmästä asiasta: Miten voin erottua joukosta? Miten voin saavuttaa unelmani? Tarvitaan rohkeutta olla erilainen, ja nuorta pitää tukea löytämään oma polkunsa, jota pitkin kulkiessaan hänen elämällään on hänelle merkitystä. Huipulle pyrkiminen urheilussa on yksi kokemisen arvoinen polku, eikä se varmastikaan ole tarkoitettu kaikille.

Kun valmennan nuoria, tärkeintä on opettaa heidät harjoittelemaan hyvin ja keskittymään olennaisiin asioihin, jotka vaikuttavat urheilijana kehittymiseen. Ymmärrän hyvin, ettei omaa maailmankuvaansa etsivälle nuorelle voi heti kertoa liian korkealentoisia asioita. Silti jokaisessa harjoituksessa on tärkeää oppia tiedostamaan enemmän ajatteluaan ja omaa kehoaan – jokainen yksilö oman innostuksensa, lähtökohtansa ja kasvatuksensa mukaisesti. Urheilijan oma tietoisuus on kehityksen avain. Valmentajan tehtävä on kasvaa urheilijan rinnalla.

Henkisen valmentautumisen juttusarja on oven avaus syvällisempään ajatusmaailmaan. Maailma on täynnä monenlaista tietoa. Nykyään kaikki tieto on ainakin periaatteessa kaikkien ulottuvilla. Vain etsivä löytää merkityksellisen tiedon ja vain omakohtaisen pohdiskelun ja kokemuksen kautta voi antaa tiedolle sen ansaitseman merkityksen. Henkisen valmentautumisen juttusarjassa emme yritä mallintaa tietoisuutta yksinkertaiseen muotoon, vaan herättää lukijassa omakohtaisen ajatusprosessin. Jokaisella on oikeus sananvapauteen ja jokaisella on oikeus lukea juttusarjamme loput osat, jotka selventävät varmasti ensimmäisen osan hämmennystä. Jokaisella on myös oikeus olla lukematta, jos siltä tuntuu. Se on yhtä kunnioitettavaa.

Arvostuksestani Suunnistusliittoa kohtaan työnantajanani olen odottanut tilanteen kehittymistä näin pitkään, ennen kuin päätin julkistaa seuraavat osat. Nyt on tullut aika jatkaa eteenpäin. Minulle päätös julkistaa loput jutut on siinä mielessä helppo, että näihin juttuihin tiivistyy ymmärrykseni siitä, mikä erottaa huippusuunnistajan kilpasuunnistajasta ja myös siitä, mitkä voimat Thierry Gueorgioulla on ollut käytettävissään matkalla uskomattomiin suunnistussuorituksiin.

Työtehtäväni on pyrkiä kehittämään suomalaista huippusuunnistusta. Ratkaisevinta urheilijana kehittymisessä on fyysisen ja taidollisen harjoittelun laatu, määrä ja onnistuminen siinä oman kehonsa asettamissa haasteissa. Henkisen valmentautumisen juttusarja ei tarjoa oikotietä onneen, vaan esittää omalla tavallaan, miksi huipulle pääsyyn tarvitaan äärimmäisen antaumuksellista valmentautumista kaikilla osa-alueilla ja läsnäoloa tässä hetkessä. Kaikki valmentautuminen on henkistä valmentautumista. Juuri siksi kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Itselleen voi valehdella, mutta omaa kehoaan ei voi huijata. Sen kanssa on osattava elää harmoniassa, sillä muuten tulee ongelmia, joita itsekin olen monet kerrat kokenut. Olen pyrkinyt niistä oppimaan ja jaan mielelläni kaiken oppimani nuorille urheilijoille, sillä muuten sen merkitys jää vähäiseksi. Näillä saatesanoilla toivotan antoisia lukuhetkiä henkisen valmentautumisen juttusarjan parissa. Keskustellaan avoimin ja positiivisin mielin juttusarjan sisältämistä vajavaisuuksista ja vaikeaselkoisuuksista, joita nämä jutut varmasti sisältävät. Absoluuttista totuutta on turha yrittääkään esittää tässä maailmassa.

ystävällisesti,

Jani Lakanen