Peesaamisen etu on siis huomattava maastohiihdossa, vaikka ei yhtä suuri kuin pyöräilyssä. Tuo taktiikka, jota hiihtolegenda Petter Northug käytti taitavasti massalähtökilpailuissa, on tieteellisesti todistettu energiansäästön ja suorituskyvyn optimoinnin kannalta. Vaikka peesaaminen on vakiintunut strategia pyöräilyssä, sen merkitys maastohiihdossa on ollut vähemmän ymmärretty—ainakin tähän asti. Yksi tutkimus Mid Sweden Universityn Sports Tech Research Centeristä valaisee, kuinka paljon energiaa huippuhiihtäjät voivat säästää pysyttelemällä kilpakumppaninsa takana ilmavirrassa.

Lue myös: Vauhtikestävyysharjoittelu – mitä se todellisuudessa on?

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Tieteellisiä havaintoja hiihtäjien peesaamisesta

Ruotsalaistutkimusta johti Mats Ainegren, ja siinä hyödynnettiin tuulitunnelia ja juoksumattoa analysoimaan, miten peesaaminen vaikuttaa hapenkulutukseen (VO2) ja sykkeeseen eliittihiihtäjien keskuudessa. Kaksikymmentä urheilijaa (10 miestä ja 10 naista) osallistui tutkimukseen, jossa he käyttivät perinteistä tasatyöntötekniikkaa vaihtelevilla nopeuksilla.

Keskeiset tulokset:

• Miehille peesaaminen pienensi hapenkulutusta 3-5 %, kun hiihdon nopeus oli 5 m/s (18 km/h) tai suurempi.
• Naisille hapenkulutus väheni noin 2,5 %, mutta vasta 6 m/s (21,6 km/h) nopeuksilla.
• Syke laski vastaavasti hapenkulutuksen vähenemisen myötä, mikä osoittaa kokonaisenergiankulutuksen pienentymistä.

Nämä säästöt, vaikka ensi näkemältä pieniltä vaikuttavatkin, ovat merkittäviä huipputasolla kilpaillessa. 3-5 % ero hapenkulutuksessa vastaa esimerkiksi energiansäästöä, jonka hyvää tekniikkaa käyttävä hiihtäjä saavuttaa verrattuna keskinkertaisella tekniikalla hiihtävään.

Peesaaminen hiihdossa vs. pyöräilyssä

Vaikka peesaaminen on tehokas strategia maastohiihdossa, se ei ole yhtä vaikuttava kuin pyöräilyssä, koska lajien mekaniikka ja olosuhteet eroavat toisistaan:

• Ilmanvastus: Pyöräilyssä ilmanvastus voi muodostaa jopa 90 % energiankulutuksesta suurilla nopeuksilla, joten peesaaminen on kriittistä. Pyöräilijä voi säästää jopa 30-40 % energiankulutuksestaan pysyttelemällä toisen takana.
• Maaston vaihtelu: Hiihtoreitit sisältävät usein nousuja, laskuja ja käänöksiä, jotka katkaisevat tasaista peesaamismahdollisuutta, toisin kuin pyöräilyn suhteellisen tasaiset tiet.
• Jojo-ilmiö: Pitkässä hiihtäjäjonossa vauhdinvaihtelut, erityisesti nousuissa, voivat nollata energiansäästöjä, kun hiihtäjät joutuvat jarruttamaan ja kiihdyttämään uudelleen.

Näistä eroista huolimatta peesaaminen on arvokas työkalu erityisesti tasaisilla osuuksilla ja vastatuulessa, joissa ilmavirran vaikutus on suurin. Kilpailuissa, kuten Vasaloppetissa ja maailmancupin massalähdöissä, energiansäästö voi olla ratkaisevaa ratkaisevia hetkiä, kuten loppukiriä, varten. Hiihtäessä täytyy myös ottaa huomioon, että peesatessa suksi yleensä luistaa takana tulevalla paremmin kuin edessä hiihtävällä eli hiihdossa saa, etenkin alamäissä, myös välineisiin ja lumeen liittyvää etua peesatessa.

Lue myös: VO2max – kenellä on historian korkeimmat arvot?

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Pyöräilyssä peesaamisen etu on todella suuri, etenkin kovissa alamäissä, joissa vauhti kasvaa hurjaksi. Kuva: Teemu Virtanen

Vaikutukset eliitti- ja harrastehiihtäjiin

Tutkimus korostaa, että peesaamisesta on eniten hyötyä suurilla nopeuksilla, jotka ovat tyypillisiä eliittihiihtäjille. Harrastehiihtäjille, jotka hiihtävät hitaammilla nopeuksilla, peesaamisesta on vain vähäinen hyöty, ellei kyseessä ole voimakas vastatuuli.

Huippu-urheilijoille ja valmentajille tutkimus korostaa peesaustaktiikan sisällyttämisen tärkeyttä harjoitteluun ja kilpailusuunnitteluun. Oikeiden hetkien ja paikkojen tunnistaminen peesaamiselle voi säästää energiaa ratkaisevia liikkeitä varten.

Peesaaminen massalähtökisoissa

Massalähtökilpailut, kuten Ski Classics Pro Tour, maailmanmestaruuskilpailut ja olympialaiset, tarjoavat otolliset olosuhteet peesaamisen keskeiselle roolille. Tasaiset osuudet ja pitkät matkat korostavat energiansäästöä ilmavirrassa.

Suurten ryhmien hiihtämiseen liittyvät dynamiikat kuitenkin monimutkaistavat strategiaa. Johtaminen lisää näkyvyyttä ja vähentää tapaturmariskiä, mutta se on energiankulutuksen kannalta kalliimpaa. Toisaalta ryhmän keskellä hiihtävät voivat säästää energiaa, mutta joutuvat käsittelemään “jojo-ilmiön” aiheuttamia vauhdinvaihteluita.

Johtopäätökset

Peesaamisen tiede muokkaa ymmärrystämme maastohiihdon taktiikoista. Vaikka vaikutukset eivät ole yhtä suuria kuin pyöräilyssä, 3-5 % energiansäästö peesaamisesta voi ratkaista huippusuorituksen. Kun hiihtäjät hiovat strategioitaan, peesaaminen säilyy kriittisenä työkaluna suorituskyvyn maksimoimiseksi ja ratkaisevien hyökkäysten ajoittamiseksi.

Valmentajat, analyytikot ja hiihtäjät voivat nyt paremmin kvantifioida peesaamisen hyödyt, mikä mahdollistaa viisaammat päätökset harjoittelussa ja kilpailussa. Seuraavan kerran, kun katsot massalähtökilpailua, kiinnitä huomiota hiihtäjiin, jotka säästävät energiaa pysyttelemällä ryhmän takana—he saattavat olla juuri heitä, jotka kirivät voittoon maaliviivalla. Ja kun lähdet seuraavaan massahiihtokisaan, hae itsellesi sopiva letka, jossa vauhti saattaa olla hieman kovempaa kuin pystyisit yksin hiihtämään ja näin hyödyt parhaiten peesaamisesta kisan aikana.

Voit lukea ruotsalaisesta tutkimuksesta lisää tästä. Tämä artikkeli pohjautuu Johan Tryggin Langd.se-sivustolla julkaistuun muutaman vuoden takaiseen artikkeliin. ProXCskiing.com-sivustolta voit myös lukea toisen aiheeseen liittyvän artikkelin.