Lämpöharjoittelusta on tullut hiihtoyhteisöä kiinnostava ja keskustelua herättävä aihe. Asiantuntijan mukaan juuri ennen kilpailukauden alkua kannattaa miettiä kahteen kertaan, onko sen kokeileminen viisasta.

Muutamat huippuhiihtäjät ovat kertoneet harjoittaneensa lämpöharjoittelua, jonka tarkoituksena on parantaa kestävyysominaisuuksia. Lämpöharjoittelujakson aikana urheilijat tekevät neljästä viiteen harjoitusta viikossa äärimmäisessä kuumuudessa ja kosteudessa.

Norjalaisista Helene Marie Fossesholm on kertonut tehneensä lämpöharjoittelua kuluneen syksyn aikana ja Simen Hegstad Krüger on käyttänyt menetelmää aiemmin.

Lue myös: Helene Marie Fossesholm jälleen vaikeassa tilanteessa

Äskettäin pitkän matkan hiihtäjä Thomas Gifstad kertoi huomattavasta kehityksestään sen jälkeen, kun hän otti lämpöharjoittelun osaksi tämän vuoden harjoitusohjelmaansa. 32-vuotias oslolainen sanoo, että trendi on leviämässä etenkin pitkän matkan hiihtäjien ja ampumahiihtäjien keskuudessa.

Entinen Norjan maajoukkuevalmentaja Geir Endre Rogn on havainnut saman. Hän toimi Norjan naisten maajoukkueen valmentajana vuoteen 2020 asti. Kokenut valmentaja on huomannut, että kiinnostus lämpöharjoittelua kohtaan on kasvanut urheilijoiden keskuudessa.

Mitä lämpöharjoittelu tarkoittaa?

Lämpöharjoittelun tarkoituksena on vaikuttaa veriarvoihin samankaltaisesti kuin korkeanpaikan harjoittelulla – ilman, että urheilijoiden tarvitsee matkustaa korkeanpaikan leireille. Lillehammerin yliopistossa eniten tutkittu lämpöharjoitteluprotokolla on viiden viikon ohjelma, jossa harjoitellaan viisi kertaa viikossa 50 minuuttia 40 asteen kuumuudessa ja mieluiten hyvin kosteassa.

Rogn uskoo, että menetelmä voi toimia hyvin varsinkin, jos se toteutetaan tarkasti ja osana pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Harjoittelun tulisi tapahtua olosuhteissa, joissa sen vaikutuksia voidaan mitata laitteella. Tällöin pystytään havaitsemaan merkkejä, jotka kertovat siitä, että projekti on kääntymässä negatiiviseen suuntaan.

– Lämpöharjoittelu vaatii vähän samanlaisen lähestymistavan kuin korkeanpaikan harjoittelu. Jotkut urheilijat päättävät myös yhdistää nämä kaksi treeniärsykettä, Rogn kertoo Langrenn.comille.

– Jotkut hiihtäjät ovat esimerkiksi tehneet lämpöharjoittelua harjoituskauden alussa, lähteneet alkukesästä korkeanpaikan leirille, ottaneet loppukesälle toisen lämpöharjoittelujakson ja syksyllä uuden korkeanpaikan leirin. Lämpöharjoittelu voi auttaa siinä, että korkealla oleskelujen välille ei tule liian pitkiä taukoja.

Lämpöharjoittelussa on riskinsä

Vaikka lämpöharjoittelu on noussut keskusteluihin hiihtoyhteisössä, Rogn kuitenkin varoittaa hyppäämästä trendiin mukaan.

– Tutkimukset osoittavat, että lämpöharjoittelulla voi olla pieni vaikutus veriarvoihin ja kestävyyteen, minkä lisäksi sillä voi olla samanlaisia hyötyjä ​​kuin korkealla harjoittelussa. Vaikutukset ovat kuitenkin niin pieniä, että kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin hyppää siihen mukaan.

– Tutkimusprojektit osoittavat, että lämpöharjoittelu tuottaa joitakin korkeusvaikutuksen kaltaisia ​​veriarvojen muutoksia, mutta viimeaikaiset ulkomailla tehdyt tutkimukset osoittavat, että vaikutusta ei juurikaan ole.

Lisäksi Rogn huomauttaa, että lämpöharjoittelu ei myöskään tarjoa mitään muita hyötyjä, joita saa korkealla harjoittelusta.

– Lämpöharjoittelu ei loppujen lopuksi valmista korkealla harjoitteluun tai kilpailemiseen. Korkealla oleskelu tarjoaa myös tauon normaalista harjoitteluarjesta, kun matkustetaan toiseen paikkaan ja koetaan jotain erilaista. Hiihtäjät ja ampumahiihtäjät myös kilpailevat kylmässä. Siinä mielessä lämpöharjoittelusta ei ainakaan ole hyötyä, hän sanoo.

Rogn huomauttaa, että lämpöharjoittelujaksot, erityisesti juuri ennen kilpailukauden alkua, voivat aiheuttaa huomattavan riskin ja olla haitallisia.

– Jo ennestään paljon treenaavilla urheilijoilla on suuri riski, että kuormituksen lisääminen johtaa ongelmiin.

– Uusia asioita ei yleensä kannata kokeilla juuri ennen kilpailukautta. Se ei välttämättä toimi, että joudut harjoittelemaan kovassa helteessä silloin, kun sinun on totuttava kilpailemaan kylmässä. Tätä voisi harkita kokeiltavaksi mieluummin keväällä osana pitkän tähtäimen suunnitelmaa.

Suurimmalle osalle ihmisistä on olemassa useita perinteisiä, hyvin testattuja toimenpiteitä, jotka voivat toimia yhtä hyvin kuin lämpöharjoittelu.

– Lämpöharjoittelun päävaikutus on, että harjoitukset rasittavat kehoa enemmän kuin vastaavat harjoitukset normaalissa ympäristössä. Mutta jos haluat lisätä harjoituskuormaa, on luontevampaa käyttää muita todistetusti toimivia toimenpiteitä, kuten määrän tai intensiteetin lisäämistä ja tavallisia korkeanpaikan leirejä, Rogn sanoo.

Kaikesta huolimatta Rogn näkee lämpöharjoittelussa myös hyötyjä. Hänen mukaansa urheilijoille, jotka harjoittelevat kaksi kertaa päivässä, lämpöharjoittelu voi auttaa parantamaan toisen harjoituksen laatua.

– Päivän ensimmäinen harjoitus on monilla laadukas, kun taas toisessa harjoituksessa saatetaan olla jo vähän puhki. Lämpöharjoittelu voi auttaa saamaan enemmän irti, koska se tarjoaa suuremman kuormituksen, vaikka harjoitukset ovat suhteellisen kevyitä ja lyhyitä.

– Superkuntoilijoille, joilla on vain vähän aikaa, kuorman lisääminen tuskin haittaa. Heille ylikuormitusriski on suhteellisen pieni, joten heillekin lämpöharjoittelu voi toimia.

Kirjoittaja: Ingeborg Scheve / Käännös Venla Rantala

Lue myös: Urheilijan optimaalinen ravitsemus on polku menestykseen