Ski Classics Pro Tour käynnistyi menneenä viikonloppuna Itävallan Bad Gasteinissa, jossa lauantaina hiihdettiin ITT-kisa ja sunnuntaina 36 km Criterium-hiihto. Team Mäenpäätä nykyään edustava Juuso Mäkelä oli sunnuntain kisassa jälleen paras suomalainen. Alkukesästä hiihtäjä oli vielä epävarma tulevaisuudestaan, mutta nyt suuntaviivat ovat selvät. Tämä artikkeli on tiivistelmä kesäkuussa julkaistusta haastattelusta.

Juuso Mäkelä edusti viime talvena jo nyt loppunutta Team Kaski Ekovillaa, mutta nyt pitkän matkan hiihtäjä kantaa Team Mäenpää värejä ja edustusasua. Viime kausi sujui Juusolta hyvin, ja hän sijoittui kokonaiskilpailussa sijalle 31 ollen paras suomalainen. Team Kaski Ekovillan loppuminen harmitti hiihtäjää alkukesästä, mutta viime talvi oli kuitenkin loistava kokemus.

”Meillä oli todella hyvin asiat viime vuonna. Ja sinällään harmittaa, että toiminta loppui. Ymmärrän kyllä miksi. On se harmittavaa, että Suomesta ei löydy hiihtäjiä Ski Classicsiin. Olen itse tehnyt suksien ja voitelun eteen paljon töitä, ja voidellutkin itselleni osan kisoista. Olen Optiwaxille kehittänyt fluorittomia tuotteita, ja oli helpompi, että olin itse mukana kehittämässä voiteita, koska tehtiin ihan uutta. Jollakin piti olla se paletti kasassa, ja se oli sitten minä. Totta kai se kuormitti, mutta mieluummin tein sen työn itse ja hiihdin toimivilla suksilla. Tosi hyviä suksia oli monessa kisassa viime vuonna.”

Juuso kertoo, että kaikki voidefirmat toivat nopeasti markkinoille uusia fluorittomia tuotteita, ja ne kehittyivät nopeasti. Hänen mukaansa keväällä jo hiihdettiin ihan eri voiteilla kuin syksyllä, ja hänen yhteistyönsä Optiwaxin kanssa johti myös siihen, että voiteita kehitettin myös pitkän matkan hiihtoa silmällä pitäen. Kyseiset voiteet, joilla Juuso ja tiimi hiihtivät koko talven, tulevat jo ensi kauden markkinoille.

”Me olimme etenkin alkutalvesta hyvin mukana, ja pakkaskeleissä meillä toimi sukset todella hyvin. Vesikeliin löytyi hyvät voiteet vasta ihan keväällä.”

Juuso valottaa entisen tiiminsä syitä lopettamiselle ja toteaa, että pitkän matkan hiihdon kulttuuri ei ole Suomessa sillä tasolla kuin naapurimaissa.

”Karilla ja rahoittajilla oli halu tehdä asioita vielä paremmin, jotta oikeasti voitaisiin pärjätä tallikisassa. Ei löytynyt vain riittävän kovia urheilijoita, ja varsinkin nuoria hiihtäjiä, jotka voisivat heittäytyä Ski Classicsiin täysipainoisesti. Kaikilta tuli niitä vastauksia, että jos ei pääse normaalimatkan kisoihin, niin sitten voisi tulla hiihtämään yhden tai kaksi kisaa. Se ei vie mitään tiimiä kuuden parhaan joukkoon joukkuekisassa. Mä en pysty yksin olemaan, ja ympärille tarvitaan ne pisteitä tuovat hiihtäjät.”

Lue myös: Team Mäenpää ottaa rohkean askelen viitoittaen tietä suomalaiselle pitkän matkan hiihdolle

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Ski Classics-hiihtäjiä on viime aikoina noussut myös huipulle normimatkoilla, ja viime viikonlopun Davosin maailmancupin voitto Astrid Øyre Slindille on hyvä esimerkki siitä, että pitkän matkan hiihtäjien harjoittelu tuo tulosta matkasta riippumatta. Näin kokee myös Juuso Mäkelä.

”Koen, että Ski Classics-kisojen kiertäminen on parantanut mun normaalimatkojenkin vauhtia ja sitä raakaa kuntoa niin paljon. En ole pystynyt enää käymään lyhyen matkojen kisoja kovinkaan paljon, mutta ne kisat, joihin olen mennyt, ovat menneet ainakin samalla tasolla mitä ennen, ellei jopa paremmin.”

Juuso tuo esille, että tämä oli myös hänen tallinsa sanoma, jota yritettiin kertoa nuorille hiihtäjille. Heitä rohkaistiin kokeilemaan siipiään muutaman vuoden Ski Classicsissa, ja kun vanhempien hiihtäjien vetäytyessä maailmancupin sirkuksesta, siellä tulisi tilaa nuorimmille, joilla olisi jo kovaa kokemusta isoista kisoista ja vahva kuntopohja.

”Perinteisesti on ajateltu, että hiihtäjä menee Ski Classicsiin kolmekymppisenä, mutta nyt kun katsoo ruotsalaisia ja norjalaisia talleja, niin siellä mennään myös päinvastoin eli nuorena jo pitkille matkoille ja lajiin heittäydytään heti täysillä. Normaalimatkakin ovat menneet siihen, että siellä pystyy jo hiihtämään niin paljon vahvalla ylävartalolla. Vapaassakin voi hyödyntää sitä vahvaa ylävartaloa, ja perinteisessä varsinkin.”

Juuso tuo esille tiimissäkin hiihtäneen Miro Karppasen, joka kävi hiihtämässä muutaman Ski Classics-kisan (Marcialongassa 19.) ja pystyi sitten hyödyntämään sen SM-mitaliksi 50 kilometrin hiihdossa.

”Joku voisi luulla, että nämä pitkät matkat pilaisivat herkkyyden, mutta kyllä Miro pystyi vielä hyvin SM-mitalin ottamaan.”

Juuso kertoo myös, että hän on urallaan joutunut tekemään jonkun verran töitä sekä yrittäjänä että rakennusinsinöörinä. Hän on tuurannut työnjohtajia rakennusmestarina Vuokatin alueen rakennustyömailla, ja yrittäjänä tehnyt terasseja ja metsänhoitohommia. Harjoittelun rytmitys on tullut töitten kautta, ja kaikki työ on käytännössä ollut fyysistä. Tänä keväänä Juuso teki 250 tuntia töitä raivaussahan kanssa.

”Mun perusharjoittelu on aika yksinkertaista. Sitten kun pystyn määrällisesti keskittymään harjoitteluun leireillä, niin viikot ovat rajuja eli 100 tunnin kuukausijaksoja tulee tehtyä. Kokonaismäärää on vaikea arvioida, koska kuukauden työnteko syö niin paljon määrästä, mutta kyllä se varmasti siellä 950 tunnin paikkeilla on.”

Kovien työviikkojen aikana Juuso tekee päivän ainoan harjoituksen aamulla, esimerkiksi rullilla 3-4 tuntia, jonka jälkeen on lounas ja rakennuspuuhat iltaan asti.

”Sitten kun ei ole töitä, täytyy ottaa kaikki hyöty irti. Tällaista se on ollut tähän asti, mutta tälle kesälle oli tarkoitus jättää työt vähemmälle ja keskittyä hiihtoon, jos Team Kaski-Ekovilla olisi jatkanut. Tästä eteenpäin tarkoitus oli muuttaa suunta vielä ammattimaisemmaksi, jos talouspuoli olisi ollut kunnossa.”

Juuso tunnustaa, että tekniikkaa voi aina kehittää ja tasamaahiihdon vauhtia pitäisi vielä pystyä kehittämään, jotta hän voisi ottaa askelen kohti Ski Classics-sarjan huippua.

”Vasaloppet on mun inhokkihiihtoja, koska siinä tullaan niin paljon alamäkeen. Tuo tasamaalla hiihtäminen kehittyi kyllä viime vuonna, ja jos hiihdetään muutama kilometri tasaista tai nousun jälkeen on tasamaaosuus, niissä olin parempi kuin mitä olen ollut. Sitten kun hiihdetään todella pitkään tasamaata, olen siinä heikko. Isac Holmström on suomalaisista hiihtäjistä siinä paras. Hän pystyy hiihtämään kovalla vauhdilla tasamaita, ja vaikka lähtö olisi heikko, niin hän kykenee nousemaan. Minä ja Viktor Mäenpää ollaan yleensä alussa kärkiletkassa mukana, mutta sitten on vain ajankysymys, milloin putoamme kyydistä.”

Juuso kertoo kuitenkin, että Marcialonga on ollut hänelle melko hyvä hiihto. La Venosta on hänen suosikkikisansa ja korkealla hiihtäminen sopii hänelle, mistä todistuksena viime viikonlopun 17. sija Criterium-kisassa reilun minuutin voittaja Amund Riegen perässä. Hiihtäjä pitää myös loppukauden kisoista, joten hän uskoo niiden sopivan myös hänelle tällä kaudella.

”Kerran kun hiihdät kisan, olet seuraavana talvena valmis siihen. Uskon, että Summit 2 Senja kisan hiihtäisin eri lailla kuin viime talvena. Minulla oli hyvä päivä ja hyvä suksi, ja lähdin alussa ahnehtimaan liikaa, nousin letkoja ja jätin ne taakseni, ja jossain vaiheessa olisi pitänyt ymmärtää, että omaan vauhtiin sopiva letka meni jo ja jäin yksin hiihtämään 20 kilometriä avotunturiin ennen kuin jo ohitettu letka otti kiinni ja viimeiseen nousuun hyydyin totaalisesti. Käytännössä Ski Classics-kisoissa hiihdetään ensin kympin kisa ja sitten odotellaan, milloin lähtee loppuveto maaliin. Alku hiihdetään oikeasti älyttömän kovaa, tietysti riippuen kisan luonteesta.”

Lue myös: Team Mäenpää – Pro Team-esittelyt kausi XVI

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Juuso Mäkelä edustaa nyt Team Mäenpäätä. Kuva: Team Mäenpää

Haastattelun lopuksi Juuso peräänkuuluttaa yleistä asenteiden muutosta eli valmentajienkin pitäisi miettiä, voiko Ski Classics olla vaihtoehto nuorille pohjan rakentamiselle. 

”Pitkän matkan hiihtoa ei pitäisi nähdä peikkona. Meidän viime talven tiimilläkin hanskat tipahtivat tiskiin, kun he tajusivat, että Suomessa ei lajia arvosteta riittävästi. Tiedän, että tiimimme tarjosi hyvää pakettia nuorille hiihtäjille lähteä mukaan. Jos minulle olisi tarjottu saman ikäisenä tuollaista pakettia, olisin kyllä lähtenyt ja heittäytynyt tähän lajiin jo parikymppisenä. Silloinkin oli jo pieni haave, että pitkät matkat voisivat sopia minulle. Mahdollisuus tuli sitten vähän myöhemmin ja lähdin mukaan. Aika moni varmaan ajattelee, että jos lähtisin käymään noissa kisoissa, pärjäisin aika hyvin. He peilaavat siihen, miten me olemme aikaisemmin pärjännet kisoissa ennen Ski Classicsia. Tietyllä tavalla toivoisin, että hiihtäjät lähtisivät kokeilemaan ja huomaisivat, että se on oikeasti ammattiurheilua ja taso on todella kova. Sitä kautta herätystä voisi tulla valmentajillekin, ja he ymmärtäisivät, että Ski Classics on varteen otettava sarja. Tallien välinen taistelu on kovaa ja voitelijoistakin käydään kilpailua.”

Ski Classics Pro Tour jatkuu joululoman jälkeen Italiassa 3 Zinnen Ski Marathonilla tammikuun 11. päivä, jolloin matkana on 60 kilometriä. Kausi päättyy Norjan Finnsnesiin, jossa hiihdetään Grand Finale Summit 2 Senja, 60 kilometrin päätöskisa.

Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta.