Johanna Matintalo myöntää, että omat haasteensa hiihdon ja juoksun yhdistämisellä on, vaikka toistaiseksi molemmissa lajeissa onkin tullut hienosti menestystä. Siitä esimerkkinä Kalevan kisojen mestaruus 800 metrillä viime kesältä ja kaksi hopeaa mestaruutta edeltäviltä vuosilta. Myös hiihdossa hän on saavuttanut mitaleita nuorten SM-hiihdoissa ja viime talvena hän edusti Suomea Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla. Ja tällä viikolla hän edustaa Suomea pohjoismaiden mestaruushiihdoissa Rovaniemellä.

– Pari vuotta sitten lajien yhdistämisessä ei ollut vielä mitään ongelmaa, mutta nyt minun ikäisillä on hiihdossa jo niin kovat voimatasot, että siinä annan tasoitusta muille hiihtäjille, varsinkin yläkropan voimatasojen osalta. Kun juoksijalla ei vastaavasti taas saa olla liikaa massaa, Johanna Matintalo kertoo alkuun suurimmasta haasteestaan hiihdon ja juoksun yhdistämisessä.

Viime syksyllä Matintalo teki kahden viikon voimajakson juoksukauden päätteeksi. Talven aikana hänen voimatasonsa aina nousevat laskeakseen taas sitten kesällä.

– Lopputalvesta minulla on jo ihan hyvät voimatasot, mutta kesän aikana ne taas kuihtuvat ja syksyllä lähdetään aika nollasta valmistautumaan hiihtokauteen.

Lopullisesta lajinvalinnastaan kestävyysurheilun monilahjakkuus ja isänsä Martin valmennuksessa oleva Johanna Matintalo sanoo, että nuorten sarjat voisi vielä molempia lajia harrastaa, mutta että aika pian ratkaisu on tehtävä juuri voimaharjoittelun takia.

– Tällä hetkellä tilanne on aika 50-50. Jos minusta tulee hiihtäjä, niin silloin tarvitsen reilusti lisää voimaa ja voimatasoja ylös varsinkin yläkropan osalta. Ja toisaalta, jos minusta tulee juoksija, niin silloin ei saisi olla liikaa massaa. Maksimissaan kahden vuoden sisällä lajivalinnan tulisi olla selvillä, mutta nyt tilanne on aika tasan ja esimerkiksi syksyisin olen usein kyllästynyt juoksuun, joten silloin on kivaa aloittaa hiihtoharjoittelua ja vastaavasti keväisin on aina kiva aloittaa juokseminen, Varsinais-Suomen Pöytyältä kotoisin oleva Matintalo sanoo.

Mitä sinun valmentaja-isäsi ajattelee lajivalinnastasi?

– En tiedä mitä isä miettii, mutta hänelle juoksu olisi helpompi valinta, koska silloin hänen ei tarvitsisi enää voidella suksia, Matintalo nauraa hyväntuulisena ja kertoo muuten valmennussuhteen olevan hyvin joustavaa.

Lajiliitot olleet myötämielisiä

Hiihdossa edelleen kasvattajaseuraansa Pöytyän Urheilijoita edustava Matintalo kertoo, että ainakin toistaiseksi lajiliitot, sekä Hiihtoliitto että Urheiluliitto, ovat suhtautuneet positiivisesti kahden lajin harrastamiseen, eikä paineita toisen lajin lopettamiseen ole tullut kummaltakaan taholta.

– Hiihdon puolella olen kuulunut Habita-leiritykseen ja kolmelle leirille olen päässyt mukaan ja he ovat suhtautuneet hyvin positiivisesti asiaan. Nythän ensi kaudelle tuo Habita päättyy minun kohdaltani ja nuorten MM-ryhmä olisi sitten seuraava askel, mutta se on jo vähän totisempaa, että en tiedä miten he suhtautuu, jos tulee vain viimeisille leireille.

– Myöskin SUL:ssa on hyvin ymmärretty minun hiihtämiseni, eikä sieltäkään suunnalta ole tullut mitään painostusta lajin valintaan ja on ollut ok, jos en hiihdon takia pääse jonnekin leirille.

Itse Matintalo toivoo, että lajinvalinta tapahtuisi ikään kuin itsestään, eikä sen kanssa tarvitsisi liikaa painia.

– Kyllähän sitä toivoisi, että toinen laji lähtisi kulkemaan paremmin kuin toinen ja lajivalinta tulisi sitä kautta itsestään.

Myös lajien ja oman tason vertailu maailman kärkeen on oma haasteensa.

– Kyllähän Suomen yleisurheilun taso vähän sokaisee, eli vaikka oli Suomen paras, niin silti voi olla aika kaukana maailman kärjestä. Sen verran kova taso maailmalla on juoksumatkoilla. Ja vastaavasti vaikkei hiihdossa olisikaan Suomen paras, niin silti voi Euroopan ja maailman vertailussa olla korkeallakin, kuten viime talven Euroopan nuorten olympialaiset kahdeksas sija osoitti, eli hiihdossa voi silti suhteessa olla lähempänä maailman kärkeä, vaikkei Suomen paras olisikaan, Matintalo koittaa tehdä vertailua lajien välillä.

PM-kisoihin vaikeuksien kautta

Matintalo kertoo, että hänen hiihtokauteen valmistautuminen on ollut hankalaa. Lokakuuhun asti harjoittelu sujui oikein hyvin, mutta marraskuusta lähtien hän on sairastellut ja tautina, mikäs muu kuin urheilijoiden riesa eli mykoplasma.

– Syksyllä olin tosi hyvässä kunnossa ja kun meillä oli Vuokatissa testejä, niin Vaaran testijuoksussa jäin vain kolme sekuntia Kerttu Niskaselle. Mutta sitten tuli mykoplasma ja se kesti todella pitkään ja olen joutunut syömään monta antibioottikuuria. Tämän takia palautumisen suhteen on ollut ongelmia, enkä ole päässyt lainkaan harjoittelemaan niin kuin olen halunnut ja tekemään kovia harjoituksia joulukuussa, silloin kun olisi pitänyt valmistautua kisakauteen.

Matintalo otti osaa myös ensimmäisiin aikuisten SM-hiihtoihin Vantaalla. Tuloksina sprinttikarsinnan 39. sija ja 34. sija perinteisen kympillä, mitä voidaan pitää hyvinä suorituksina 17-vuotiaalle hiihtäjälle, vaikka Matintalo itse tavoittelin pääsyä 30 sakkiin jopa molemmilla matkoilla.

Tulevista tämän viikon PM-hiihdoista Matintalo sanoo seuraavaa.

– Joukkueeseen pääsy oli jo pieni voitto vaikeuksien jälkeen. Ja Keuruun hiihto osoitti, että vapaan sprintti sopii minulle tällä hetkellä hyvin ja kyllä minä perinteisen normimatkaltakin odotan hyvää hiihtoa. Viestin osalta toivon pääseväni ykkösjoukkueeseen ja siinä meillä on hyvät mitalimahdollisuudet, varsinkin kun pari kovaa norjalaistyttöä hiihtää nuorten MM-kisoissa. Ja ratakin Rovaniemellä on aika vaativa, eli pitäisi itselle sopia, toistaiseksi perinteisellä tyylillä paremmin menestynyt ja ainoan SM-kultansa hankkinut, lahjakas nuori nainen sanoo.

Sekä juoksua että hiihtoa ohjelmassa

Matintalo kuuluu Turun urheiluakatemian yleisurheiluryhmään, jonka kautta hänelle tulee neljänä aamuna juoksu/yleisurheiluharjoitus. Tämän lisäksi parin tärkeän juoksuharjoituksen lisäksi hän pyrkii talvisin tekemään muut harjoitukset hiihtäen, nyt kun olosuhteetkin sen vihdoin sallivat.

– Teen viikolla yhden pitkän harjoituksen ja yhden kovan harjoituksen juosten ja muut lenkit teen hiihtäen, Matintalo kertoo ja jatkaa, että on huomannut maileritaustastaan olleen hyötyä varsinkin sprinttien erävaiheissa.

Hiihtokilpailussa on tarpeeksi kisoja talvella Matintalolle, joten juoksun hallikausi hänellä jää lyhyeen.

– Tämä oli kauden aloitus ja samalla varmaankin myös lopetus. Hiihtokilpailut osuvat muuten päälle hallikisojen kanssa, Tampereen Pirkkahallin opiskelijoiden hallikisoihin 800 metrille harjoitusmielessä osallistunut ja siellä haastateltu Matintalo kertoo.

Johanna Matintalo voitti kaudella 2013 800 metrin Suomen mestaruuden. Kuva: Jarno MaimonenMatintalo on maaliskuun lopussa lähdössä kolmen viikon leirille Portugaliin ja siihen asti pääpaino on pitkälti hiihdossa.

– Sitä ennen ei vielä juoksua tule paljon, joten ekan viikon otan varmaankin siellä kevyemmin. Aiemmin on yleensä tullut keväisin polvivaivoja, kun Suomessa on aloittanut keväällä juoksemisen, mutta viime vuonna ei tullut mitään vaivoja, kun olin ensimmäistä kertaa Portugalissa ja pääsi lämpimässä aloittamaan juoksemisen.

Juoksumatkoina 800-1500 metriä tulevat olemaan Matintalon juoksemia matkoja jatkossa.

– Kohtuulähtijänä 400 metriäkin on minulle sopinut, mutta hiihtotaustaa ajatelleen varmaankin 1500 metriä olisi se paras matka. Vielä en ole 1500 metriä paljon juossut ja vauhdinjaon oppii vain kokemuksen ja kisojen kautta, mutta kyllä kuntoni edellyttäisi parempaan, kuin mitä olen tähän asti juossut (4.35.85), eli alle 4.30 pitäisi päästä, Turun Urheiluliittoa juoksussa edustava Matintalo sanoo.

Matintalo tietää myös liian kilpailemisen vaarat ja yrittää siksi huolehtia myös peruskuntoharjoittelusta riittävästi. Ja aina syksyisin hän pitää peruskestävyys- ja voimajakson ohjelmassa.

– Pohjat pitää olla kunnossa, jotta palautuu riittävästi. Nytkin olen tehnyt tosi paljon pk:ta. Muuten loppukaudesta kunto romahtaa. Olen huomannut, että kisareissut vievät tosi paljon aikaa ja samalla hyvää harjoitusaikaa. Siksi pyrin kunnon harjoitusjaksoihin ja rytmittämään harjoittelua ja välttämään turhien kisojen käymistä, Matintalo sanoo viisaasti kuin kokeneempikin urheilija.

– Ja kun on vielä kaksi seuraa, niin sieltäkin tulee velvoitteita, mutta joskus on vain osattava sanoa ei, mutta on niitä velvollisuuksia, jotka pitää vaan hoitaa, Matintalo tietää.

Joka tapauksessa Matintalo aloittaa syksyisin hiihtoharjoittelun viimeisen juoksukilpailun jälkeen, joka on yleensä ollut Lidingöloppet syyskuun lopussa. Siksi hän on ensi syksylle jo miettinyt uusia suunnitelmia.

– Syksyisin olisi kiva päästä lukiosta vaikka jaksovaihtoon. Monet ovat olleet joko Vuokatissa tai Muoniossa, niin kuin esimerkiksi Jasmi Joensuu Muoniossa loka-joulukuun ja sen vaikutuksen on kyllä huomannut, että hän on ollut askeleen muita edellä kaikessa.

– Tosi hyvä olisi, jos itsekin pääsisin ensi syksynä jonnekin, missä pääsee aikaisin hiihtämään, ja kun meillä ei ole oikein noita mäkiäkään, niin sillä voisi olla vaikutusta hiihtoonkin, Matintalo toteaa, eli ainakaan ensi kauteen ei lajinvalintaa ole vielä odotettavissa.

– Tero Viljanen