Daniel Richardsson ei ole tyytyväinen esityksiinsä hiihtoladuilla parin viime vuoden aikana.

Nyt 38-vuotias hiihtäjä on muuttanut harjoitteluaan merkittävästi matkalla kohti MM-talvea 2021 löytääkseen vauhdin uudelleen. 

– Teen paljon tehoharjoituksia, mutta treenaan määrällisesti ehkä puolet aikaisempaan verrattuna, kertoo Richardsson Längd.selle.

Daniel Richardssonilla on pitkä ja menestyksekäs ura takanaan. Hänellä on kaksi olympiakultaa viestistä (2010 ja 2014) sekä henkilökohtainen olympiapronssi 15 kilometriltä (2014) Dario Colognan ja Johan Olssonin selän takana. Richardssonilla myös useampi maailmancupin osakilpailuvoitto. Vuonna 2010 hän voitti 10 kilometrin perinteisen kilpailun ennen Lukas Baueria ja Petter Northugia. Vuonna 2011 hän voitti 15 kilometrin perinteisen kilpailun Drammenissa puolen minuutin erolla ennen Martin Johnsrud Sundbytä, Colognaa ja Northugia. Richardssonilla on myös se himoituin maailmancupin osakilpailuvoitto, kun hän onnistui voittamaan Holmenkollenin 50 kilometrin kilpailun vuonna 2014 ennen Sundbytä ja Alexander Legkovia.

Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että sijoittuminen maailmancupin osakilpailuissa sijoille 20-30 ei anna Richardssonille aihetta juhlaan.

– Meno ei ollut riittävää viime kaudelle, vaikka se parani hieman talven loppupuolella. Huomasin, että harjoittelussa olisi tehtävä joitain muutoksia, jos halusin palata paremmille sijoille. Tavoitteenani ovat maailmancupissa korkeammalla kuin kahdenkympin sakissa.

Richardssonin viime kauden paras maailmancup-sijoitus tuli kesken jääneen kauden loppupuolella. Lahden 15 kilometrin perinteisen kilpailussa 29. helmikuuta hän oli 13:s, hieman yli puolen minuutin päässä palkintokorokepaikasta.

– Sellaisina hetkinä sitä tuntee, että homma ei ole paljosta kiinni. Pitää saada viimeinen pala kohdelleen ja kaikki irti oikeana päivänä, sanoo Richardsson.

Mikään itsestäänselvyys Richardsson hiihtouran jatko ei ollut, mutta hän nauttii edelleen harjoittelusta sekä kilpailemisesta ja on motivoitunut hakemaan kehitystä.

– Kevät oli erityinen ajanjakso, kun kausi päättyi niin nopeasti. Mutta se antoi minulle myös aikaa miettiä kaikessa rauhassa uran jatkoa. Tulin siihen tulokseen, että haluan jatkaa satsausta, mutta lähestymistapaa harjoitteluun on muutettava.

– Olen suunnitellut itse harjoitteluni, mutta olen konsultoinut viime vuosina maajoukkueympyröissä mukana olleita valmentajia, kuten Rikard Gripiä, Lars Seliniä ja Mattias Nilssonia, sanoo Richardsson ja jatkaa:

– Määrällisesti harjoittelen puolet aikaisemmasta, mutta tehollisesti harjoittelu on paljon kovempaa kuin aiemmin, vaikka toisinaan harjoitteluissa on kevyempiä jaksoja. Minusta tuntuu, että minulla on enemmän energiaa, kun on kovien harjoitusten aika.

Richardssonin tavoitteet ovat maailmancupissa ja MM-hiihdoissa, mutta ajatuksena on hiihtää kauden lopussa myös Ski Classics -sarjaa. Suunnitelmissa ovat Birkenbeinerrennet, Reistadlöpet ja Ylläs-Levi.

Daniel Richardssonilla on vuosien varrella ollut useita vammoja ja vastoinkäymisiä. Kesällä 2013 Rickardsson oli vakavassa liikenneonnettomuudessa ja loukkasi molemmat polvensa, mutta hän onnistui palamaan nopeasti ja otti talvella olympiapronssia Sotshista.

Myös tänä kesänä on ollut harmeja.

– Minulla todettiin keväällä repeämä polvikierukassa. Pitkään harjoittelin vain pyörällä ja tasatyöntölaitteella enkä juossut ollenkaan. Nyt olen alkanut tehdä vähän myös juoksulenkkejä.

Harjoittelun Richardsson uskoo sujuneen hyvin – suunnitelman mukaan.

Richardsson on harjoitellut yksin Hudiksvallin alueella koko kevään ja kesän. Se on se, mistä hän nauttii. Viime vuosina hän on päätynyt harjoittelemaan maajoukkueen ulkopuolella.

– Minulla ei ole motivaatio-ongelmia. Uskon myös, että se on ollut hyvä pitää harjoituskauden matkustelu minimissään. Se on tuonut harjoitteluun jatkuvuutta, hän toteaa.

Toissa viikolla hän oli kuitenkin leirillä Lager 157 -tallin kanssa.

– Pysyin mielestäni hyvin mukana. Oli mukava saada sparrausta. Ohjelmassa oli joitain kilpailumaisia harjoituksia.

– Tietysti tavoitteena on MM-hiihdot ja siellä 50 kilometriä sopii minulle parhaiten. Mutta ensin täytyy päästä joukkueeseen. On oltava hyvässä vauhdissa jo alkukaudesta ja päästävä maailmancupiin. Vauhti on löydettävä uudelleen ja kropan on oltava hereillä jo alkukaudesta.

– Se nähdään riittääkö se. Sitä kuitenkin vanhenee.

Kuten todettua, Richardssonilla on suunnitelmissa hiihtää Ski Classics -sarjan osakilpailuja kauden lopussa. Ei ole poissuljettua, että tulevan kauden jälkeen hän panostaa sarjaan tosissaan.

Vuonna 2016 Rickardsson hiihti sarjaa Team Expiritin väreissä ja nappasi kaksi neljättä sijaa – Jizerska padesatkassa ja Årefjällsloppetissa. Hän voitti Årefjällsloppetin vuonna 2014 minuutin erolla ennen Stanislav Rezacia ja Anders Auklandia. Vasalopetissa Rickardsson on ollut neljäs vuonna 2012. Voitto jäi tuolloin vain neljän kymmenyksen päähän. Voittaja Jörgen Brink hiihti tuolloin edelleen voimassa olevan reittiennätyksen. Richardssonilla on myös neljäs sija Reistadslöpetistä vuodelta 2018.

– Kova tasatyöntökapasiteetti on nykyään tärkeää myös lyhyemmissä kilpailuissa. Se on ominaisuus, joka on edelleen pidettävä hyvällä tasolla, päättelee Richardsson.

-Alkuperäinen artikkeli Johan Trygg / Längd.se. Suomentanut julkaisijan luvalla Petri Ikävalko