Kun seuraavana päivänä on vuorossa maratonhiihto, Ski Classics-kisoja kiertävä hiihtäjä Pasi Vuori nauttii illalla pizzan. Kisakylän paikallisesta pizzeriasta voi tavata monta muutakin hiihtäjää.

Kestävyysjuoksua harrastava laillistettu ravitsemusterapeutti Timo Valkonen Keski-Suomen keskussairaalasta kommentoi.

– Pizzatankkauksesta ei paljon viitsi huudella, koska siitä saa helposti väärän mielikuvan hiihtäjän tekemisistä. Monet ajattelisivat, että pojat lähtevät reissuun ja sitten herkutellaan vaan pizzeriassa, Vuori naurahtaa.

Hän ei ole suinkaan keksinyt viimeisen illan pizzan voimaa itse, vaan tankkausvinkki on kulkenut hiihtäjältä hiihtäjälle. Vuori saakin pizzalle kaveriksi Team Peltosen toisen hiihtäjän Antti Lampisen.

– Jos kisalla on pituutta 30—40 kilometriä, ei tankkausta tarvita, mutta muuten käymme käytännössä aina pizzalla. Sanonta kuuluu: pizza ei petä koskaan, Vuori kertoo.

Pelkästään pizzan voimalla useamman tunnin hiihtokisa ei taitu. Vuori aloittaa hiilihydraattipainotteisen tankkauksen tavallisesti kaksi ja puoli vuorokautta ennen kilpailua. Pizza on viimeisen illan piste iin päälle.

– Pizzassa on paljon energiaa, suolaa ja rasvaa, mutta se ehtii tyhjentyä mahasta ennen aamun kilpailua. Suola on tärkeä ja lisäämme pizzan päälle suolaa sen verran kuin makuaisti sietää, Vuori kertoo.

Vuori on jo kokenut pizzaviimeistelijä. Pizza on osa kisaan valmistautumisen rutiineja ja ollut ohjelmassa jo monta vuotta.

– Vatsa toimii hyvin ja ei ole tullut kramppeja, hän kertoo pizzan eduista. Vuori korostaa, että pizza on vain yksi osa energiavarastojen täyttämisestä kilpailuun. Joskus pizzaa ei ole saatavilla, mutta kisa ei suinkaan kaadu siihen.

– Viimeisen kunnon aterian on hyvä olla raskaampaa sorttia, suolainen ja kohtuullisen energiapitoinen, mutta kuitenkin hyvin sulava. Pihviateria ei ole hyvä, ruuan pitää ehtiä tulla ulos. Tankkauksessa pätee sääntö mielummin vajarit kuin överit. Paino ei saa nousta tankkaamisen takia, Vuori sanoo tankkaamisen perusteista.

Sulamattomuus suurin riski

Laillistettu ravitsemusterapeutti Timo Valkonen työskentelee erikoissairaanhoidossa ja lisäksi hän toimii urheilijoiden parissa. Hän itse harrastaa kestävyysjuoksua mielimatkanaan maraton, mutta ei ole koskaan kuullut pizzaviimeistelystä.

– Kuulostaa erikoiselta. Itse en uskaltaisi kokeilla ennen kisaa, mutta kisavalmistautuminen ja siihen liittyvät ruokailutottumukset ovat hyvin yksilöllisiä, Valkonen sanoo.

Eniten Valkosta epäilyttää pizzan sulavuus ja runsas rasvan määrä. Viimeisestä illasta ei ole hänen mielestään välttämättä tarpeeksi aikaa pizzan sulattamiseen ennen kisaa.

– Suurin pizzan aiheuttama haitta on varmasti vatsavaivat, jos ateria ei ehdi sulaa. Esimerkiksi pasta vähärasvaisella bolognesekastikkeella on sulavampi vaihtoehto, Valkonen sanoo. Hän ei kuitenkaan suinkaan tyrmää pizzalla käymistä, jos urheilija on sen todennut toimivaksi. Valkonen näkee suurimman edun olevan psyykkinen.

– Viimeinen vuorokausi on tärkeä kisafiiliksen hakemisen kannalta. Syöminen ja juominen ovat tärkeä osa valmistautumista. Jos jonkun aterian on kokenut toimivaksi, siitä voi tulla osa valmistautumista, Valkonen sanoo.

– Suolaisuus ei ole kisan kannalta riski, kun juo riittävästi. Neste- ja suolatasapainoa ei kuitenkaan voi korjata viimeisen illan aterialla, vaan niistä huolehtiminen on pitkän matkan suorituksen onnistumisen kannalta aloitettava jo aiemmin, Valkonen muistuttaa.

Hän kertoo, ettei rasvatankkauksen hyödyistä ole yksiselitteistä tieteellistä näyttöä. Valkonen arvioi, että jos pizzan toimivuudesta olisi näyttöä, se olisi varmasti laajemmin tiedossa.

– Tutkimuksissa rasvatankkauksesta on osoitettu olevan mahdollisesti pientä hyötyä useamman päivän kestävissä ultrasuorituksissa, mutta silloin tankkaus aloitetaan paljon aiemmin kuin edellisenä iltana, Valkonen sanoo.

Viimeisen illan pizzalla käymisessä ei ole kyse varsinaisesta tankkauksesta, koska kyseessä on vain yksi ateria kokonaisuudessa. Hiihtäjät aloittavat hiilihydraattipainotteisen tankkauksen useampi päivä ennen kilpailua ja yleensä viimeisenä päivänä ruokaillaan normaalisti. Vuoren ja muiden pizzalla käyvien hiihtäjien valmistautumisessa pizza on tämän normaalin ruokailun kohdalla.

– Pizza ei kuulu urheilijan päivittäiseen ruokavalioon, mutta kaikki voivat herkutella joskus. Itse en uskaltaisi tehdä sitä ennen kilpailua. Pizzastakin saa terveellisemmän aterian valitsemalla runsaskuituisen pizzapohjan, kevyemmät täytteet ja vähemmän juustoa ja nauttimalla kasviksia lisukkeeksi sekä vähärasvaista maitoa tai piimää. Valkonen neuvoo.

Valkonen pohtii, että mahdollisesti myös kestävyysurheilulajilla ja lämpötilalla voi olla vaikutusta aterian toimimiseen. Hiihdossa ei synny juoksun tapaan yhtä kovaa tärinää ja höykytystä vatsalle.

– En suinkaan kiellä, etteikö pizza voisi toimia. Jokaisen on itse etsittävä sopivimmat tankkausmenetelmät. Jos sulavuus ei ole ongelma ja pizza ei aiheuta vatsavaivoja kisassa, en näe estettä sen käytölle viimeistelyateriana, Valkonen sanoo.

– Outi Hytönen